Mekaanisesti aika hankala järjestää, mutta L pitäisi voida keikauttaa nurinpäin. Siis kela ja konkka vaihtaa paikkaa, kuormasta riippuen. Vois ajatella muutamaa rasiaa, joissa on kiinteät komponentit
yhtä antennia ja yhtä bandia kohti. Tai yksi isompi laatikko, jonka etupaneelissa bnc-parit kuin puhelinkeskuksessa
Hankalan säätökelan voisi korvata säätökonkalla ja noin varttiaallon linjalla, mutta omat pulmansa siinäkin. Siis, vaikkapa, jos kuorma on sellainen, että tarvittaisiin säädettävää kelaa sarjassa, pannaan lisää kaapelia kunnes näkyvä kuorma muuttuu induktiiviseksi. Sitten käykin säätökonkka sarjassa.
Jos lisälinja on sopivasti valittu, muuta ei tarvitakaan. Sama mahdollisuus rinnankomponentin kanssa.
Lisäkaapelia tarvitaan huonoimmassa tilanteessa yli 1/8 aaltoa. Aika pitkä pätkä alabandeilla
Hmmm. Sehän vois olla melkein käytännöllinen. Säätökonkka maihin ja kiertokytkin jolla valitaan lisäkaapelin pituus pitenevin askelin. 50 ohminen lisäkaapeli vemputtaa näkyvää kuormaa vuoroin induktiivisena, vuoroin kapasitiivisena, niin aina löytyy asento, jossa rinnankonkka riittää ainakin lähelle. Tämmöinenhän se W7AJ:n (?) tuneri onkin, se on vaan manuaalisesti vaihdettavilla lapamadon pätkillä. Huonoimman tilanteen häviötkin on vain sitä luokkaa kuin mitä pitemmästä antennikaapelista tulisi.
Minkähänlainen pätkävalikoima pitäs laittaa, että sais maksimihyödyn minimimäärällä kytkinasentoja, vaikka sinne ala-HF:lle...
Juha
