Aloitetaanpa sitten titauksella, sillä tämähän on titausosio ja tuntuu titaus ainakin olleen elektronisen sodankäynnin merkittävä elementti. Radiosähkötys kun on lähetelaji, jonka kaikki titarit tietävät soveltuvan erinomaisesti toimintaan tuli- ja spektrialivoimatilanteissa. Tiedustelun, valvonnan ja johtamisen kannalta spektriylivoima on ainakin ollut toivottavaa (http://www.plutoona.mpoli.fi/elso.pdf).
Kun siis titaus on ainakin ennen yhdistetty voimakkaasti PV:n toimintaan ja pulju on ollut jopa eurooppalaisessa mittakaavassa suuri radiosähkötyskoulutuksen antaja, on väistämättä suuri radiosähkötyskoulutettu reservi aikoinaan nähty tarpeellisena. Asiain nykytilasta en osaa sanoa, mutta viitteitä on ollut että titausta edelleenkin arvostettaisiin. ELSO-kilta (oik. ELSO-perinnekilta r.y.) on julkaissut paljonkin titaukseen liittyvää aineistoa, joten tuo historiallinen näkemys ei liene kaukana totuudesta. Eräänä killan julkaisemana arkiston helmenä on Radiosähkötyksen Koulutusopas vuodelta 1943
http://www.elsokilta.net/uploads/Kirjat ... s_1943.pdf
Mainittakoon että kaksi suomalaista radiosähkötyksen jättiläistä, joilla on historiallisesti ollut päällä "hyvä draivi" yhteistyössä, SRAL sekä PV, ovat toteuttaneet merkittävän "kärkihankkeen" radiosähköttäjille ja sellaiseksi opiskeleville julkaisemalla Radiosähkötysaapisen rajoitettuun julkiseen jakoon SRAL:n ylläpitämässä AR-X-oppimisympäristössä (https://www.ar-x.fi/videos). Julkaisun mahdollistavan käyttösopimuksen ehtoina (edeelleenjakelun sekä "mirrorointikiellon" lisäksi tämän PV:n omaisuutta olevan aapisen käytölle on sen ei-kaupallinen käyttö edistämään radioamatöörien radiosähkötyksen opiskelua!
https://www.ar-x.fi/related_data/oppaat ... to.arx.pdf
Kannattaa ehdottomasti hyödyntää tässä kohtaa avautuva erinomainen tilaisuus opiskella titausta!
Internetissä on hyvä julkaisu "Digitaalinen Taistelukenttä" (https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=2), jossa "tarkastellaan nykyisen ja tulevaisuuden taistelukentän järjestelmiä painopisteen ollessa sähkömagneettisessa spektrissä". Julkaisussa kirjoitetaan seuraavaa: "HF-järjestelmien ongelmina on yhteyden kapeakaistaisuus, epäluotettavuus, vaihteleva laatu sekä kaukaa tulevat häiriöt. Matala taajuus johtaa suurikokoisiin ja kalliisiin antenniratkaisuihin. Lisäksi ionosfäärin häiriötilat voivat haitata tai jopa estää viestiliikenteen tiettyinä ajanhetkinä."
Meille titauksella työskenteleville radioamatööreille ei muodosta minkäänlaista ongelmaa se, että lähetteemme kaistanleveys on n. 100 Hz. Yhteydet eivät ainakaan RA-puolella ole epäluotettavia, sillä meillä on HF-alueella käytettävissä useita eri taajuusaluetita, edellyttäen että asemalla on tähän kalustoa. Meillä on lisäksi erinomainen tilaisuus harjoitella työskentelyä erilaisissa etenemisolosuhteissa ja erilaislla asemakokoonpanoilla. Radioamatöörit ovat harjaantuneet erottamaan hyötylähetteen voimakkaankin häiriötason seasta, eli pärjäämme operaattoreina keskivertoa paremmin "spektrialivoimatilanteessa". Hankasalmi - Keuruu väli kulkee kohtuudella, tai ainakin saadaan viesti perille, vaikka itse käytän puolen watin lulostulotehoa 50 m vaakalankaan. Matala taajuus, esimerkiksi 3,5 MHz, johtaa toki suuriin antenneihin, mutta ne eivät välttämättä ole kalliita. Eräs varteenotettava vaihtoehto on siirtyä työskentelemään maastosta, Suomessa piisaa kaikenlaisia laavuja sekä nuotiopaikkoja, ellei sitten titaa ihan taivasalla ojassa. Näin voi korpeen kiskaista vaikka 100 m lankaa suoraksi puiden oksille. Unohtamatta tietenkään vastapainoa. Myös L 403 normaaliantenni on hyvä ratkaisu, vaikkakin n. 40 m lankaa suoraksi toimii ainakin minulla ihan erinomaisesti. Inosfäärin häiriötilat voivat estää viestiliikenteen tietyille vasta-asemille, mutta ei kokonaan. HF-alueella meillä on mahdollisuus hyödyntää pinta-aaltoa ja meidän tulee muistaa että kun ionosfääri on tukossa, niin 10 m hamssibandi saa enemmän VHF-tyyppisiä piirteitä.