Kaikille radioharrastajille avoin foorumi

Sarkasmi on
"Mieentiedäminkälainenoncwperusqsomuttaluulisettähiukanhaittaajoskaikkionyhteenpötköön."
Sarkasmi off


muoks:
Hipsukat ja selitys lisätty.

Koulukuntiahan on joka hommassa. Yhdeksi tehokkaimmista menetelmistä on nykytietämyksen mukaan mainittu Kochin menetelmä. Uudempi suomalainen Valste (eli aeost jne) lienee kuitenkin Suomessa eniten testattu suurilla populaatioilla. Ymmärtääkseni takavuosina lähes koko saapumiserä ajettiin ns. rytmitestin läpi, mutta se testaa todellakin vain rytmitajua. Hyvä rytmitaju helpottaa radiosähkötyksen opiskelua, mutta kehnommallakin diskomäiskeellä on pärjätty Myös muita opiskelumenetelmiä on ja niihin sekä radiosähkötyksen oppimisen psykologiaan kannattaa ehdottomasti tutustua. Hyvää aineistoa on tämän ketjun alkupuolella mainitut PV:n oppaat (ELSO-perinnekillan ja SRAL:n sivustoilla) sekä luonnollisesti SRAL: ja eri kerhojen julkaisema aineisto.

Sinänsä on aivan yksi lysti millä sitä titaa, joku foorumilainen titaili taannoin kertomansa mukaan ihan vakituiseen kaikki QSOnsa johdonpätkillä Annon ajoituksen opiskelun kanssa tulee olla todella tarkkana ja sen opettelu on pumpulla helpompaa kuin automaatilla, mutta onnistuu aivan varmasti automaatillakin. Eräs menetelmä on ollut ajaa stereojärjestelmän toiseen kanavaan nauhaa ja toiseen oppilaan omaa antoa. Oppilaalla on edessään harjoitussanoma ja hän antaa sen mahdollisimman tarkasti nauhan tahtiin.

Oikea ajoitus olisi kertauksena seuraavanlainen. Perusmerkki on piste. Viivan pituus on kolmen pisteen aika. Pisteiden ja viivojen välinen aika samassa merkissä on yksi piste. Merkkien välinen aika kolme pisteen aika. Ryhmien eli sanojen välissä on kuuden pisteen aika. Tosin merkkien ja etenkin sanojen väliä kannattaa yhteyden laadusta riippuen tietyissä tapauksissa venyttää.

Katselin muistiinpanoistani että sanojen välissä onkin seitsemän pisteen mittainen aika, eikä kuuden kuten ylempänä kirjoitin. Tuon ajoituksen määrittämiseen käytetään sanasta PARIS koostuvaa viiden merkin ryhmää. Jos perusmerkki (t. oik. peruselementti) on piste, vie tuo

P: 1 1 3 1 3 1 1 + 3 = 14
A: 1 1 3 + 3 = 8
R: 1 1 3 1 1 + 3 = 10
I: 1 1 1 + 3 = 6
S: 1 1 1 1 1 + 7 = 12 => 7 = 3 + 3 + 1

Yhteensä siis yksi ryhmä vie viidenkymmenen pisteen ajan. Jos tuota sanaa PARIS taotaan tuollaisella ajoituksella kymmenen kertaa minuutissa, on nopeus 50 mki / min. Tuolloin yhden ryhmän antoon on aikaa kuusi sekuntia. Pisteen mittaisia peruselementtejä tuohon kuuden sekunnin aikaikkunaan mahtuu viisikymmentä. Yhden pisteen vaatima aika: 6000 ms / 50 = 600 ms / 5 = 120 ms. Kolme pistettä, l. viiva vaatii täten 360 ms ajan. Ihmisen aivot toki korjaavat ajastuksen jitteriä jopa paremmin kuin mikään tietokone, joten annon ajastuksen ei niin kovin tarkkaa tarvitse olla. Lisäksi ihmisaivot oppivat, kuten OH6EFH yllä kertoi, dekoodaamaan yksittäiset kirjaimet hyvinkin pienistä raoista, jos viestinnässä käytetään vakiomuotoisa fraaseja.

Perus-QSO voi olla todellakin lyhyt. Jos halutaan määrävälein testata kuinka jokin yhteysväli toimii tai uutta antenniratkaisua, niin periaatteessa tuollakin pärjää:

HUU: CQ DE HUU HUU HUU K
HAA: HUU DE HAA AR
HUU: HAA DE HUU = GE OM = QSA 5 (QRK 5) = K
HAA: DE HAA = R = GE OM ES TNX FR RPRT = QSA 5 (QRK 5) = K
HUU: R = QRU = TNX GB ES 73 = VA HAA DE HUU

Merkit AR sekä VA annetaan yhteen! Tuossa on RST-raportointi korvattu yksinkertaisemmalla QSA- tai QRK-raportoinnilla. QSA = merkkien voimakkuus, QRK = merkkien luettavuus. Katso lisätietoa kuten viisiportaisen asteikon käyttö tuolta http://www.sral.fi/info/q-lyhenteet.html

Titausyhteyttä on ehkä turhankin paljon takavuosina sidottu kaavoihin, jolloin esimerkiksi PV:n puolelle muodostui ristiriitaisia, jopa vaarallisiakin pääosin suullisesti ohjesitettuja liikennöintikäytäntöjä, mikäli tiettyä kaavaa ei oltu kirjallisesti ohjeistettu. Suuria massoja koulutettaessa saattoi käydä niin, että jokin kirjallisesti ohjeistamatta jäänyt asia opetettiin toisella paikkakunnalla toisin. Tähän muuten on puututtu jo sota-aikana (ks. ensimmäinen lukukappale "Yleistä": http://www.elsokilta.net/uploads/Kirjat ... s_1943.pdf). Tästä johtuen olitpa sitten titarina millä tahansa asemalla, tulee jatkuvasti seurata toisten asemien liikennöintiä sekä kerrata aihepiirin aineistoa.

Se, ettei titausyhteyttä ole alunperin sidottu tiettyihin kaavoihin perustuu siihen, että kun radion ääreen päästään, on takana useamman kuukauden melko tiivis koulutus ja ennen kaikkea raskas harjoittelu. Näin menetellen on titareilla ollut varsin korkea ammattitaito. Myös radioamatööritoiminnassa on ainakin takavuosina ollut havaittavissa harrasteen varsin korkea arvostus ja väitänkin sen johtuneen suurelta osin radioamatöörien korkeasta osaamisesta ja nimenomaan sähkötyskoulutuksen antamasta varmuudesta hoitaa viestiliikennettä. Unohtaa ei toki sovi radioamatöörien teknistä osaamista. Hyvä kysymys onkin kuinka arvostuksen ja kiinnostuksen harrastetta kohtaan käy, jos titaustaito katoaa ja radioamatöörien osaamistaso edelleenkin laskee. Ainakin syyskokouksessa kannettiin huolta liiton jäsenmäärästä. Toivottavasti liitto ja kerhot jalkauttaessaan toimintasuunnitelmaa sekä koulutusstrategiaansa huomioivat vaikkapa puheradioveistintään samanlaista liikennöintikoulutusta. Pitäisikö kerhojen tarjota vaikkapa meriradioviestinnän kursseja jäsenistölleen laajemminkin, vaikka tutkintoihin ei osallistuttaisikaan?

Toinen hyvä kirja on suomalaisen radiosähkötysalan kahden kovan tekijän, SRAL:n ja PV:n, yhteistyössä julkaisema Sähkötysaapinen https://www.ar-x.fi/related_data/oppaat ... to.arx.pdf. Kirjan on alunperin julkaisut PV, mutta erillissopimuksella on SRAL saanut julkaista sen omilla sivuillaan. Ajastuksesta sen verran, että sivulla 5 kokeissa on 50 merkkiä ja antoaikaa on 1 1/2 minuuttia. Sekuntinopeus on tällöin 50/90 = 5/9 mki / s. Minuuttinopeus on siis 5 x 60 / 9 = 300 / 9 = 100 / 3 = 33 1/3. Tämä on linjassa aiemmin esitettyjen ajastusvaatimusten kanssa, sillä siirretäänhän informaatiovirrassa myös välit. Ryhmätarkastelu taas osoittaa ryhmänopeudeksi 10/90 = 1/9 ryhmää sekunnissa. Minuuuttinopeus on siten 60/9 = 20/3 = 6 2/3 ryhmää minuutissa.

Jotain osviittaa vaadittavan radiosähkötyksen kuulovastaanottoharjoittelun määrästä saa, kun katsoo kirjoissa esitettyjen harjoitteiden läpikäymiseen annettuja ohjeaikoja. Varsin kunnioitettavista harjoittelumääristä on siis kysymys.

Südwestrundfunk on julkaissut kesällä 2011 hyvän saksan kielisen radio-ohjelman radioamatööritoiminnasta ja nimenomaan radiosähkötyksestä

http://swrmediathek.de/player.htm?show= ... 26b975f2e6

Sähkötys onnistuu myös viestityslipuilla tai käsimerkeillä, mikäli radioyhteyttä ei voida muodostaa. Pisteelle, pisteen ja viivan välille sekä kirjainten ja ryhmien väleille ynnä korjaukselle on omat merkkinsä.

http://www.seasources.net/PDF/PUB102.pdf

Tämä vissiin on sitä optista tiedonsiirtoa

Meinasin pidätellä mutta pakkohan tähän(kin ) oli jotain laittaa!!

Olen ite opetellut kuuntelemalla useampaan kertaan erilaisin menetelmin.. c kasetteja, supermorsea, morse, lcwo yms..
kaikki toimii.. kunhan vaan jaksaa toistaa riittävän moneen kertaan... mulla on harjoituskerrat jääneet aina 15min mittasiksi..
kummasti se tuossakin ajassa kehittyy.. ja mielekkyys on tärkeää.

Pumppuun oli pakko koskea jo alkumetreillä eikä tuo minua ole haitannut.. mutta nauhoittakaa sitä omaa antoa ylös!
Huomaatte kyllä mitä pitää paikata.
Pumppua en kovin tarpeellisena näe edes aloittelijalle.. hupivehkeenä se minulla on pääosin hyllyssä.. (harvakseltaan radiossa kiinni)

merkkien/ sanojen väli auttaa myös paniikin hallinnassa lähetettäessä

Jaska

Hollannin posti- ja telelaitoksen psykotekninen asiantuntija, tohtori Biegel on kirjoittanut kirjan radiosähkötyksen opiskelusta. Kirja on julkaistu v. 1939

http://www.pa3hgt.nl/Nieuwe%20methoden% ... 281%29.pdf

EDIT: Tuon hollantilaisten ystäviemme foorumilla olevan säikeen aloituksesta löytyy linkki tiedostoon cwmp3.zip, josta voi purkaa mp3 äänitiedostoja. Tuolla kurssilla käydään läpi kirjaimet a-z sekä numerot 0...9. Äänitiedostoissa ei ole sekoitettu keskenään eri merkkejä, vaan yhdessä tiedostossa on tahkottu aina yhtä merkkiä kerrallaan

http://www.zendamateur.com/viewtopic.ph ... 655#p27362


EDIT 2:

Harjoituksen pituus ei välttämättä edesauta oppimista, vaan nimenomaan harjoituskertojen määrä. Tuo Jaska67 mainitsema viisitoista minuuttia riittänee hyvin kunhan se tapahtuu muutamia kertoja viikossa. Yksi ei piisaa. Isommat harjoitussanomat kannattaa siis pilkkoa pienemmiksi. Minulla on noin puolen tunnin nauhoja eri nopeuksilla, joista otan pienempiä pätkiä kuunteluun. Nauha on ehkä väärä sana, sillä ne ovat digitaalista ääntä, s.o. mp3-tiedostoja. Latailen niitä muistiin ja soitan ULA-lähettimestä autoradioon automatkojeni iloksi. Toisinaan haen vauhtia jopa 160...200 mki / min nauhoista ja palaan sitten 50...80 mki / min tasolle. Nopeilta nauhoilta en tokikaan saa kaikkea ylös, mutta tavoite on synkronoitua oikeaan rytmiin ja sen jälkeen hitaammat nopeudet tuntuvat helpommilta.

Yleissääntö todellakin on se, että pumppuun ei kosketa ennen kuin vastaanotto on riittävän vahvalla tasolla. Riittävä taso on ehkä 40 mki / min ilman korjaamattomia virheitä. Esimerkkejä liian aikaisesta pumppuun tarttumisesta on bandilla(kin) ajastusvirheiden muodossa. Tähän on tietysti olemassa poikkeus, eli tuo ketjussa ylempänä kuvattu kaksikanavainen opiskelumenetelmä, jossa oppilas tahdistaa antonsa nauha-antoon. Edellytys nyt tietysti on se, että nauha-annon ajastus on oikein. Automaattiavaimesta ei sinänsä tietenkään mitään haittaa ole, mutta on havaittu että tietty oppilasjoukko oppii siinä mielessä väärän tavan antoonsa, että tulee ensinnäkin ajastusvirheitä ja pahimmillaan saattaa jäädä puuttumaan tai sitten annetussa merkissä on liikaa pisteitä tahi viivoja. Rittävällä kurinalaisuudella kyetään annon opiskelu aloittamaan suoraan automaattiavaimella. Pumppuopetuksella siis hiotaan keskiverto-oppilaan kurinalaisuutta, jotta hän oppii havaitsemaan ja korjaamaan annossa tapahtuneet virheet. Korjaamaton virhe kun on automaattisesti hylätty suoritus. Pääsääntö siis on se, ettei vastaanotossa eikä annossa ole yhtään korjamatonta virhettä. Käytäntö luonnollisesti poikkeaa ideaalista. Lisäksi, jos tavoitellaan vaikkapa 60 mki / min luotettavaa vastaanottotasoa, tulee sen rauhallisissa "kotioloissa" olla n. 70 mki / min, mielellään ylikin. Näin taso olisi varmempi ulkopuolisten häiriötekijöidenkin (koetilanne, ympäristöhäly jne) vallitessa. Oppilaan sähkötystaso on se, mitä hän kykenee luotettavasti ottamaan vastaan ilman korjaamattomia virheitä. On huomattava että tämä vaihtelee vireystilan mukaan ja vastaanottotaso putoaa kun vastaanottoa tehdään riittävän pitkään.

Radiosähkötyksessä on riittävän vastaanottotaidon lisäksi oleellista ymmärtää asianmukaiset lyhenteet ja liikenneprotokollat. Näiden ymmärrys muodostaa perustan radioverkon liikennekurille, jolla mahdollistetaan oman radioverkon sekä samalla osakaistalla mahdollisesti olevien muiden radioverkkojen häiriötön toiminta. Mikäli kielitaito suinkin sallii, opiskelussa kannattaa heti alkuunsa pitäytyä ITU:n suosituksissa, joista tärkeimpinä mainittakoon kolme radiosähkötystä koskevaa


Recommendation ITU-R M.1677-1 (10/2009) International Morse code

http://www.itu.int/dms_pubrec/itu-r/rec ... !PDF-E.pdf



Recommendation ITU-R M.1170-1 (03/2012) Morse telegraphy procedures in the maritime mobile service

http://www.itu.int/dms_pubrec/itu-r/rec ... !PDF-E.pdf



Recommendation ITU-R M.1172 Miscellaneous abbreviations and signals to be used for radiocommunications in the maritime mobile service

http://www.itu.int/dms_pubrec/itu-r/rec ... !PDF-E.pdf


ITU:n lisäksi useat kansainväliset yhteistyöorganisaatiot ovat julkaisseet omia ohjeitaan, joita voidaan pitää jonkinlaisina viestialan teollisuusstandardeina. Täydellinen lista Q-lyhenteistä löytyy NATO:n julkaisusta COMMUNICATIONS INSTRUCTIONS - OPERATING SIGNALS ACP 131(F)

http://jcs.dtic.mil/j6/cceb/acps/acp131/ACP131F09.pdf

Radioamatööriviestinnässä käytetään Q-lyhenteistä vain pientä osaa ja erityisesti niillä osakaistoilla, joilla emme ole PEX-oikeuksin, tulee olla erityisen varovainen kovin eksoottisten lyhenteiden käyttämisessä ja liikennöinnissä yleensäkin. Emmehän halua kaataa kenenkään toisen käyttäjän radioverkkoa. SRAL on julkaissut listan radioamatööriliikenteessä käytettävistä lyhenteistä, Q-lyhenteet ml

http://www.sral.fi/info/lyhenteet.html

Näissä olisi syytä pitäytyä. Z-lyhenteet eivät kuulu radioamatööriliikenteeseen, mutta pieni osa niistä saattaa yleisellä tasolla olla tuntemisen arvoisia. Tällaisia ovat lähinnä hätäliikenteessä käytetyt Z-lyhenteet. Kannattaa kuitenkin muistaa että Z-lyhenteiden käyttäjät eivät ole radioamatöörejä, mutta heidänkin asemansa saattaa osallistua hätäliikenteeseen. Samoin Z-lyhenneavaruudessa on runsaasti vain kansalliseen käyttöön varattuja lyhenteitä, joiden merkitys vaihtelee käyttäjästä riippuen.

Tuossa elokuvassa on radistikoulutuksen annon rytmiharjoittelu (01:40 eteenpäin)

https://www.youtube.com/watch?v=4zG-Ga2aZWM

Annon rytmiharjoittelua alkaen 00:54

https://www.youtube.com/watch?v=Nm03Om3DtvQ

PY3FBI on julkaissut Internetissä radiosähkötyskurssin

http://telegraphycoursemorse.com/

Kurssiin liittyy Youbeen ladattuja kalkkarokäärme-menetelmän oppitunteja. Tavausaakkoset eivät oppitunneilla ihan tarkkaan noudata kansainvälistä käytäntöä, ts. NATO-aakkostoa, mutta itse substanssi selviää.

Radiosähkötykseen liittyvistä tietokoneohjelmista on tehty listaa tuonne

http://www.arvm.org/exames/cw/cwprogramas.html

PV haki varsin näyttävällä ilmoituskampanjallaan elso-koulutettavia, joista osa koulutetaan radiosähköttäjiksi Youtube-kanavalla otettiin sitten jopa radiosähkötys rekrytoinnin avuksi alken kohdasta 00:48

https://www.youtube.com/watch?v=Tz2F44qxVSI

Radiosähkötystaito ei koskaan mene hukkaan ja kerran opittua kannattaa ylläpitää. Jos et hakeutunut tuonne tai et tule valituksi, niin aina voi tuon radioviestinnän kaikkein jaloimman taidon opiskella myös omatoimisesti vaikkapa tällä laudalla olevan aineiston avulla tai sitten useiden eri radioamatöörikerhojen kursseilla

http://oh3ad.fi/news/oh3ad-sahkotyskurssi-2015

Morse-merkkien avulla voi toki viestittää myös muutoinkin kuin radiotiellä. Vaikkapa valolla tai lipuilla...

Voitaisiinko radiosähkötyskoulutuksen avulla kuntouttaa aivoja sekä hidastaa aivosairauksien etenemistä? Sitä ei suoraan kerrota, mutta radiosähkötyksen kuulovastaanoton oppimisprosessi tarjoaa aivoille sopivasti harjoitusta

http://areena.yle.fi/1-3199196

http://www.ruhr-uni-bochum.de/sfb874/ri ... ecode.html

Tässä ehkä yksi syy lisää jatkaa radiosähkötyksen kuulovastaanoton opiskelua ja harjoittelua.

Saksasta kuului 2mW signaali täysin luettavasti Kanariansaarilla 14 MHz CW:llä.
Hyvissä olosuhteissa CW:llä pienikin teho riittää pitkiin yhteysväleihin.

Samat QSO:t heittää watilla kuin sadallakin, radiokeli omaa suurimman merkityksen. Titauksen opiskelijoiden kannattaa lukea tuo HS:n artikkeli oppimisesta ja siihen liittyvästä oikean asennoitumisen tärkeydestä

http://www.hs.fi/elama/a1456289851899?j ... rticlepage

Ruotsin televisiossa syystalvella 2015 esitetty uutisfilmi radioamatööritoiminnan esittelystä ångelaisessa koulussa

http://www.svtplay.se/klipp/4916506/rad ... rer-i-ange

Uustisfilmi on sikäli positiivinen poikkeus nykyvirtauksessa, että reportaashi keskittyy nimenomaan radiosähkötyksen opiskeluun.