Käsityö ja uusi kulutustavara

[oh2op]

https://www.youtube.com/watch?v=8JQvNVn3nrM

Tässä tavallaan esitellään sitä, miten keinokuidut muuttivat jo 1950-luvulla Yhdysvalloissa yhteiskuntaa, ja miten käsityö unohdettiin. Tätä voisi verrata autoharrastukseen, radioharrastukseen, televisioharrastukseen ja oikeastaan kaiken ylläpitämiseen "käsityönä" ja harrastuksena. Itse asiassa se, että joku kunnostaa 1970-luvun amatööriradion tai liikennevastaanottimen, vaikkakaan ei nyt aivan putkiradiokaudelta 1920-luvulta - 1950-luvulta, niin kuitenkin tavallaan itse tekeminen ja käsityö ovat edelleen kunniassaan.

https://www.youtube.com/@NicoleRudolph/videos

Pintaliitostekniikan aikana ja SDR:n aikana ei oikein kolvilla voi tavoittaa tekemisen iloa, mutta se, mikä tehdään edelleen tarvittaessa tai tarvitematta itse, voivat olla edes antennit: kuparilankaa tai alumiinia pätkiksi mitaten.

Jos ajatellaan, että ensimmäinen lähettävä radio, lukuunotamatta PMR446:a, RHA68:aa tai (SSB-)CB:ä, on 70cm/2m käsiradio 4 W / 5 W, jotta pääsee toistimille https://automatic.sral.fi niin toinen vaihe on jo se, että yrittää ottaa yhteyttä vaikka tavallista kaukaisemmille toistimille vaikka itse tekemällää jagiantennilla. Näin ollen tavallaan alumiini ja jagin tarve voi tulla vastaan jo ennen HF:ää, puolen aallon dipoliantennia, windomia.

Maakunnallisesti vaikuttavilla radioamatööriyhteisöillä voisi siis olla alumiinia, rakennuskaavio ja SWR-mittari sekä suunnitelma siitä, mille vielä muille toisimille voisi yrittää itse rakentamallaan antennilla päästä.