Testissä:

Suomen suosituin!

Uniden Bearcat UBC-200XLT on käsiskanneri, jota on myyty 
Euroopassa useita vuosia muuttamatta sitä lainkaan koko aikana. 
Uniden ei ole lähtenyt mukaan useiden valmistajien "peliin", 
jossa houkutellaan ostajia tekemällä radioihin pieniä, näennäisiä 
parannuksia. Ainakin Suomessa ostajat ovat kunnioittaneet Unidenin 
suoraselkäisyyttä nostamalla kaksisatasen Suomen suosituimmaksi 
skannerivastaanottimeksi. Tämän osoitti Skannerin lukijatutkimus 
syksyllä 1990.

Perustaa

BC-200 oli Skannerin lukijantestissä uuden sarjan numerossa 1 (1989). 
UBC-200 nautti samasta kohtelusta uuden sarjan numerossa 2 (1989). 
Vuosien mittaan on molempiin malleihin julkaistu Skannerissa myös 
useita muutosohjeita, joilla voi mm. laajentaa vastaanottimen 
taajuusaluetta ja pidentää akkujen käyttöaikaa.

UBC on Eurooppaa varten Filippiineillä valmistettu versio, joka on 
myös Suomessa Telehallintokeskuksen tyyppihyväksymä. BC on Pohjois-
Amerikkaan tarkoitettu versio, joka poikkeaa UBC:stä lähinnä vain 
taajuusalueiden suhteen. Testaamamme tyyppihyväksytyn ja 
modifioimattoman UBC-yksilön taajuusalueet ovat seuraavat:

 66 -  88 MHz
118 - 174 MHz
406 - 512 MHz
806 - 956 MHz

BC:ssä alue 66-88 MHz on korvattu USA:ssa käyttökelpoisemmalla 
ala-VHF:llä 29-54 MHz. Lisäksi BC:ssä on ylempää UHF-aluetta 
pätkitty ja jätetty pikku paloja pois. Aiemmin Skannerissa 
julkaistuilla ohjeilla kumpaan tahansa malliin saadaan molempien 
alueet. Taajuusalueet riittävät siten hyvin normaaliskannailijan 
tarpeisiin. Ainoa huomauttamisen aihe se, että yläpäässä taajuusalue 
jää vähän kesken mm. laillisia langattomia ajatellen.

Käytön kertomaa

Bearcatissa on 200 muistipaikkaa jaettuna kymmeneen pankkiin. 
Kussakin pankissa on siten 20 muistia. Sen sijaan etsintäpankkeja 
on vain yksi. Muistipaikkojen lukumäärä on riittävä ja käsiskanneriksi 
jopa hyvä. Lisäksi ne on älykkäästi pankitettu. Sen sijaan 
etsintäpankkeja pitäisi ehdottomasti olla enemmän. 

Muistipaikkojen skannausnopeudeksi mittasimme 20 kanavaa sekunnissa. 
Etsintänopeus on vastaavasti noin 23-24 hyppyä sekunnissa. 
Skannausnopeutta voidaan pitää riittävän hyvänä, minkä lisäksi 
taajuuslukkiutuminenkin toimii hyvin. Myös etsintänopeus vaikuttaa 
asialliselta, mutta sen pilaa osittain automaattinen askellusasetus, 
jota käyttäjä ei voi käsin itse säätää. Askellukset ovat seuraavat:

 66 -  88 MHz:  5   kHz
118 - 136 MHz: 25   kHz
136 - 174 MHz:  5   kHz
UHF          : 12,5 kHz

Suomen oloissa askellusvalinnat on pitkälti pielessä. 5 kHz ei 
sovi ollenkaan 66-88 MHz:n alueelle. Parhaiten on onnistunut 
VHF-ilmailualue, joka pyöri rivakasti 25 kHz:llä. Normaali-VHF 
(136-174 Mhz) taas on tosi nihkeä 5 kHz:n asetuksella. Vaikka 
laite muuten olisi nopea, niin koska viidestä hypystä neljä on 
ylimääräisiä, todellinen etsintänopeus on vain luokkaa 5 kanavaa 
sekunnissa. UHF:n askellus 12,5 KHz soveltuu NMT900:lle, mutta 
muuten se hidastaa menoa. Askellus pitäisi ehdottomasti olla 
käyttäjän valittavissa.

Askelluksen tavoin myös mode (AM/NFM) on automaattivalinnainen. 
AM:llä vastaanotin toimii vain VHF-ilmailualueella. Toisin kuin 
askelluksen kanssa ei moden automaattivalinnasta yleensä ole 
haittaa. Jos tämä piirre kuitenkin aiheuttaa epämukavuutta, asia 
lienee korjattavissa samalla ohjeella kuin BC-200XLT 
(kts. Skanneri 4/92, huom: EI toistaiseksi kokeiltu).

LCD-näyttö on selkeä ja sen valaistus on hyvä. Etsinnässä taajuudet 
näkyy näytössä, mutta skannauksessa ei. Bearcatin näyttö ei 
valitettavasti kestä pakkasta. Suomessa on monta laitetta, 
joiden näytössä on mustia pilkkuja ja täpliä muistona siitä 
kerrasta kun Catti jäi pakkasessa autoon. Kissat on tarkoitettu 
lämpimään. 

Kuminäppäinten tuntuma on hyvä eikä laite piippaile. Tosin 
joissain toiminnoissa häiritsee kun laite ei anna mitään merkkiä 
siitä menikö näppäily perille vai ei. Näin esimerkiksi etsintärajoja 
ohjelmoitaessa. 

Autokäyttöä ajatellen aiemmin Skannerissa neuvottu muistien 
pikatyhjennystoiminto on aivan liian hankala. On mahdotonta 
painaa yhtä aikaa kolmea nappulaa ja kääntää virtoja päälle 
paniikkitilanteessa yhdellä kädellä samalla kun yrität toisella 
hallita autoa. Jos olet yksin autossa ja yrität resetointia 
pysähtyessäsi ratsiaan, voi olla että et saakaan syytettä 
poliisiradion kuuntelusta, vaan poliisikonstaapelin yliajosta. 

Bearcatin musta muovikotelo on erittäin tyylikäs. Se on 
valmistettu hyvin iskuja kestävästä ABS-muovista. Lisäsuojaa 
tarjoaa vakiovarusteena tuleva keinonahkainen kantokotelo. 
Kaunis vastaanotin, vaikka onkin käsikoneeksi nykyarvion 
mukaan vähän isokokoinen. Korkeus kun on peräti 20 senttiä.

Laitteen mukana tulee lyhyehkö patukka-antenni, joka on varsin 
huono suorituskyvyltään. Antennin vaihtaminen onkin käyttäjän 
ensimmäisiä toimenpiteitä. Antenniliitin on tuttu BNC, joten 
vaihtopatukoita ja -teleskooppeja löytyy helposti.

Unidenin Bearcatissa käyttämä akkupakkisysteemi on mekaanisesti 
hyvä ja luotettavan tuntuinen. Akkujen käyttöaika on onnettomat 
4 tuntia, mutta pienellä muutostyöllä päästään onneksi noin 
kaksikertaisiin lukemiin.

Sähköisesti ajatellen Bearcatin käyttökelpoisuutta lisää vielä 
mahdollisuus käyttää ja ladata vastaanotinta suoraan 12 voltilla 
vaikka auton tupakansytytinliittimestä. Akkujen aikanaan 
hyytyessä lopullisesti ne on helppo itse vaihtaa vastaaviin 
1,2 V:n sormiakkuihin.         

Catin oman kaiuttimen ääni on kirkas, diskanttinen ja läpitunkeva. 
Äänenvoimakkuus riittää yleensä autossakin, varsinkin kun 
malttaa nostaa skannerin pois ääntä vaimentavasta keinonahkakotelosta. 
Toinen vaihtoehto on liittää päällä olevaan reikään korvakuuloke tai 
lisäkaiutin.

Se aina niin mielenkiintoinen välitaajuus on 10,85 MHz. 
Tämä ei ole mikään erityisen hyvä valinta, mutta ei se ole 
kaikkein pahinkaan (10,7 MHz). Oskillaattorilähete löytyy 
10,85 Mhz kuunneltavan taajuuden alapuolelta.      

Testimme osoitti että Bearcat kuunteli toisen vastaavan 
oskillaattorilähetettä vielä parinkymmenen metrin päästä 
VHF:llä laitteiden omia patukoita käytettäessä. Tässäpä 
mielenkiintoinen testin aihe: parkkeeraa autosi valtatien 
levikkeelle ja aseta ulkoantennilla varustettu vastaanottimesi 
taajuudelle 154,325 MHz. Ota kynä ja paperia ja laske kuinka 
monta Bearcattia ajaa ohi puolessa tunnissa... 

Muuten Bearcatissa on kaikki tarvittavat skannerin perustoiminnot: 
viive, etuoikeutettu kanava, näppäimistölukitus, jne. Mitään 
hienouksia tai erikoisuuksia laitteessa ei kuitenkaan ole.   

Häiriöitäkö?

Bearcatin pahin ongelma on erittäin huono peilitaajuusvaimennus. 
Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi kertaa välitaajuuden (2 x 10,85 = 21,7) 
päässä kuuntelutaajuuden alapuolella olevat asemat ja lähetteet tulevat 
erittäin vahvasti läpi kuuntelutaajuudelle. Näin erityisesti silloin kun 
kuuntelutaajuuden ja peilitaajuuden lähetteet ovat samaa modea. 

 Näin ollen YLE:n ULA-lähetteet tulevat läpi 21,7 MHz 
ylempänä VHF-ilmailubandilla, mutta eivät onneksi liian 
häiritsevästi. Mutta katsotaanpa sen sijaan esimerkiksi 
poliisiradion tukiasemien taajuusaluetta (170 MHz). Mitä 
taajuuksia löytyy 21,7 MHz alempaa? Oikein: ARP-
autopuhelinverkon tukiasemat. Ne tulevat niin kovaa 170 
megallakin, että jollei tietäisi, niin ei pystyisi sanomaan 
kumpi on oikea lähetystaajuus: 170,000 MHz vai 148,300 MHz.

Jos 21,7 MHz mielitaajuuksiesi alapuolella on vahvoja 
lähetteitä ja asemia, voin luvata runsaasti itkua ja 
hammasten kiristystä. Hyvällä onnella peilitaajuudet 
eivät aiheuta haittaa edes kaupungissa. Huonolla onnella 
heität laitteen seinään ekana iltana.

Jos peilitaajuusvaimennukset olisivat kunnossa, niin 
Bearcat olisi häiriönsiedoltaan erinomainen. Vastaanottimesta 
löytyy jonkin verran birdieitä eli olemattomia kantoaaltoja,
mutta nekin ovat aika heikkoja eivätkä aiheuta todellista 
ongelmaa. Bearcat kestää myös tietokoneen aiheuttamia häiriöitä 
hyvin.

Bearcatin selektiivisyys on erinomainen. Esimerkiksi 
tutkittaessa Kaukohaun (146,325 MHz) läpilyöntiä kävi 
ilmi, että ylhäältä päin lähestyttäessä täysillä pauhaava 
Kaukohaku ei vielä edes taajuudella 146,330 MHz pystynyt 
avaamaan kohinasalpaa. Alhaalta tullessa Kaukohaku onnistui 
räpistelemään kohinasalpaa auki taajuudella 146,320 MHz, 
mutta ei tätä alempana. Antennina oli CTE:n discone tolpan 
päässä ulkosalla ja Kaukohaun mastoon oli matkaa vain noin 
3 kilometriä. Uskomatonta! 

Mittasimme Bearcatin herkkyyden ja vuotosäteilyn tuttuun 
tapaan. Vertailulaitteina olivat Icom IC-R7000 ja AOR AR1000. 
Lukemat ovat mikrovoltteja.

Herkkyys:

MHz   Bearcat   Icom   AOR
-----------------------------
 70    0,45     0,25   2,51
120    1,59     0,63   7,94
145    0,50     0,25   2,51
160    0,45     0,28   7,08
170    0,56     0,25   3,98
420    0,56     0,18   0,89
435    0,56     0,20   0,71
460    0,63     0,16   0,71
890    0,89     0,32   0,63
920    0,89     0,32   0,63
  
Vuotosäteily:

MHz   Bearcat   Icom   AOR
-----------------------------
120    620      250    1550
160    420      240    1550
460    470      240    1100
920   1850      130     870

Herkkyyden suhteen Uniden Bearcat UBC-200XLT on keskiverto 
vastaanotin. VHF-ilmailubandilla ja ylemmällä UHF-alueella 
Bearcat on vähän huonompi kuin muilla taajuuksilla. Vaikka 
herkkyydellä ei siis kehumaan päästäkään, niin kyllä 
vastaanottimella kuulee kaiken tarpeellisen.  

Vuotosäteilyn suhteenkin Bearcat on muuten keskiverto laite, 
mutta ylemmän UHF:n lukemaa katsoessa voi ihmetellä miten 
laite on läpäissyt tyyppihyväksyntätarkastuksen. 

Keskiverto-oppilas

Jos joku, niin juuri Uniden Bearcat UBC-200XLT on 
todellinen keskivertoskanneri. Se on lähes kaikessa 
erinomaisen ja huonon puolivälissä. Ääripäitä tavoittelevat 
huono peilitaajuusvaimennus ja hyvä selektiivisyys. Koska 
suurin osa skannerikuuntelijoistakin on keskivertokuuntelijoita, 
niin Bearcat ei ole jäänyt väliinputoajaksi, vaan on 
menestyksellisesti löytänyt hyvän markkinaraon. 

Bearcat on ensinnäkin käsiskanneri. Jostain syystä käsikoneet 
tuntuvat olevan halutumpia kuin muunlaiset skannerit. Sen 
taajuusalue on rajallinen, mutta silti se kattaa kaikki 
tärkeimmät kanavat. Muisteja on kohtuullisesti ja skannausnopeus 
on riittävä. Ominaisuuksia on sopivasti ja laitetta on helpohko 
käyttää ja ohjelmoida.

Bearcatin menestystä on auttanut kohtuullinen hinta. En puhu 
nyt virallisen maahantuojan ja tyyppihyväksyjän eli Mobi-Telen 
hinnoista, vaan hinnoista joilla käytettyjä tai käyttämättömiä 
ns. harmaatuotuja laitteita myydään. Bearcat on varmasti laite, 
jota on kaikkein eniten tuotu maahan ohi ns. virallisen maahantuojan. 
Kertoo jotain ns. virallisesta hinnoittelusta? Laitteen hinta 
käytettynä vuonna 1992 on ollut haarukassa 1700 - 2200 mk.

Jonkinlainen totuus

Kaupunkikuunteluun Bearcat sopii hyvin, edellyttäen että hyvä 
onni on myötä peilitaajuuksien suhteen. Autokäyttöön Bearcat 
on aivan omiaan. Maaseutukuuntelussa kaipaisi lisää herkkyyttä. 

Soveltuu hyvin ennalta tunnettujen taajuuksien skannailuun. Ei 
sovellu etsintään VHF:n NFM-alueilla virheellisen askelluksen 
aiheuttaman hitauden takia.   

Hyvä peruskone.