Skanneri testaa:

DLS-400 Datascanner

Skannerin testiin saatu 1980-luvun "ihme" 
DLS-400 Datascanner on varsin erikoinen 
skanneri. Se on ainoa toimitukseen käsiin 
joutunut kannettava skanneri, joka kuitenkaan 
ei ole käsiskanneri. Mikä se sitten oikein on?

Ruotsista - taas vaihteeksi...

DLS-400 on niin monien muiden 1980-luvun 
laitteiden tapaan Ruotsiin tarkoitettu 
skanneri, joka on sitten eksynyt Pohjanlahden 
tälle puolelle. Ainakin Regency MX-4000 on 
melko tarkalleen sama laite esitteiden ja 
mainosten tietojen ja kuvien perusteella. 
Sitä emme tosin ole edes nähneet "elävänä", 
saati sitten testanneet.  

DLS-400 maksoi 1987 Helsingin World-Compilla 
3295 markkaa. Regencynä samaa laitetta myi 
Turun Trifunic samoihin aikoihin hin-taan 
3200 markkaa. Kummallakaan nimellä laitetta 
ei ole tyyppihyväksytty, mistä syystä kauppa 
loppui uuden radiolain myötä loppuvuodesta 1988. 

DLS on pakattu mustaan muovikuoreen. Varsin 
tyypillisen tiiliskivikopan mitat ovat 
15 x 5,5 x 17 senttiä. Sivuilla on reiät 
autokiinnityssangan ruuveja var-ten ja pohjassa 
on eräänlainen lovi erikoista kotikäytössä 
tarvittavaa tukilevyä varten. Pelkkä skanneri 
painaa hiukan vajaat 1000 grammaa. 

Testiin saimme itse skannerin ohessa 
autokiinnityssangan ruu-veineen, pohjaan 
kiinnitettävän tukilevyn, yhdeksänsivuisen 
ruotsinkielisen käyttöohjeen, 70 senttiä 
korkean VHF-teleskooppiantennin, 7 senttiä 
korkean UHF-patukka-antennin ja nimettömän 
virtalähteen. Muu kalusto oli alkuperäistä 
kamaa, mutta viimeksi mainittu nimetön 
virtalähdepalikka ei taatusti ollut DLS:n 
mukana tehtaalta lähtiessä.

Kotelon takana on liitännät antennille, 
lisäkajarille, verk-kolaitteelle ja akkulaturille. 
Antenniliitin on autoradiotyyppiä. Pohjassa ovat 
kaiutin ja akkukotelon luukku.

Etupaneelissa on "kunnollinen" LCD-näyttö, 
liukupotikoilla toteutetut äänenvoimakkuus- 
ja kohinasalpasäätimet, 4 muuta kyt-kintä, 
23 painonäppäintä ja resetointireikä. 

DLS on valmistettu Japanissa joskus 1980-luvulla. 
Skanneria voidaan käyttää kotona ulkopuolisen 
virtalähteen kanssa tai au-tossa suoraan akulta 
12 voltilla. Yllättävää on se, että DLS tulee 
toimeen myös ilman ulkopuolista virtalähdettä. 
Skannerin pohjassa takaosassa olevan luukun alta 
löytyy neljä kappaletta 1,2 vol-tin sormiakkuja 
yhä alkuperäisen näköisenä muoviin kääräistynä pakettina. 

DLS:ää voidaan periaatteessa käyttää kannettavana 
skannerina, vaikka käsikoneesta ei nykykäsityksen 
mukaan voidakaan puhua. "Periaatteessa"-varaus johtuu 
siitä, että laiteen testiimme lainannut omistaja sanoi 
itse että laitteen akkusysteemi ei toimi.

Painetaan nappia

Aiemmin aika monia skannereita käyttäneenä luotimme 
taitoihimme ja kytkimme heti skannerin päälle. Aloitus 
oli vähintäänkin mielenkiintoinen...

Vastaanottoherkkyys oli aivan toivoton. Kaikki asemat 
jotka ylipäänsä suostuivat kuulumaan, tulivat tajuttomasti 
rutisten. Lähimmätkään asemat eivät jaksaneet tulla 
asiallisesti. Edessämme oli siis kaksi ongelmaa: 
1) akut lienee pilalla eikä metsäkuuntelu onnistu, 
2) jotain muu-takin on pielessä kun kotikuuntelukaan ei onnistu. 
Oli siis pakko purkaa koko DLS. 

Kiersimme irti neljä ruuvia pohjasta, minkä jälkeen 
pohjalevy putosi lattialle. Sisältä DLS on tyypillinen 
10 vuoden takainen japsiskanneri. Kopassa on vain yksi 
varsinainen piirilevy ja toinen pienempi löytyy näytön 
takaa. Kotelon sisällä on jonkin verran tyhjää tilaa. 
Pintaliitososia ei ole käytetty. Harvat piirit ovat 
lähinnä Toshiban ja Necin valmistamia. Jonkin verran 
on tuttuja valumössösuojauksia vä-rähtelyjä vastaan.

 Monista muista testaamistamme vanhoista skannereista 
poiketen tämän DLS:n sisällä ei näkynyt merkkejä 
väkivaltaisista muutostöistä, eikä levyillä ole tyhjiä 
paikkoja. Kyseessä on siististi alkuperäisenä pidetty 
yksilö. Ainoastaan muistinvarmennukseen tarvittava 
sormipatteri on vähän epämääräisen näköisenä paikalleen 
teipattuna. Kyseinen patteri ei liene enää alkuperäinen. 

Irrotimme akkupakin kiinnikkeistään ja nepparista. 
Mittailimme voltit ja milliampeerit, mutta mitään 
hälyttävää ei havaittu. Mitään vikaa ei näyttänyt 
olevan sen paremmin akuissa kuin itse skannerissakaan. 
Niinpä puhdistelimme hieman paikkoja ja iskimme vähän 
epämääräisin aja-tuksin paketin takaisin kasaan.

Kytkimme verkkolaitteen kiinni ja laitoimme DLS:n 
skannaamaan. Ihme ja kumma: nyt laite kuunteli aivan 
normaalisti! Herkkyys oli kohentunut asialliseksi 
kerta heitolla. Oliko kaikki todellakin kiinni vain 
pienestä puhdistuksesta?? Siltä näytti ja jos näin 
kerta on, niin lienee syytä kehottaa radiomiehiä 
puhdistamaan kalusto säännöllisesti myös sisäpuolelta. 
Huomautettakoon tässä yhteydessä epäilyksien 
välttämiseksi, että antenni oli kyllä kiinni myös 
ekalla yrityksellä.

Iloisen yllätyksen jälkeen uskaltauduimme jatkamaan 
koetta. Jännittyneinä irroitimme verkkolaitteen. 
Ihmeet vain jatkuivat, sillä DLS toimi nyt omilla 
akuillaan ihan moitteetta. Skanneri tosiaan pyörii 
ilman ulkopuolista sähköä.

Oikea ohjelmoitava

DLS-400 on ihan oikea ohjelmoitava skannerivastaanotin 
ihan oikealla LCD-taajuusnäytöllä. Nyt emme siis puhu 
kidekoneesta tai jostain taajuusnäytöttömästä Handicista. 
Nimi "Datascanner" ei ole pelkkää mainosta, vaan DLS oli 
aikoinaan varsin edistyksellinen vastaanotin.

Vastaanottimessa on 20 muistipaikkaa ja yksi etsintäpankki. 
Modet ovat AM ja NFM eli kapea FM. Skannerissa on normaalit 
ominaisuudet: viive, näppäimistölukitus, etuoikeutettu kanava 
ja muistipaikan lukitseminen pois skannauksesta. 

Skannausnopeuksia on kaksi. Nopeampi etenee noin 11 hyppyä 
tai kanavaa sekunnissa ja hitaampi vastaavasti neljä. 
Välitaajuus on 21,4 MHz kuuntelutaajuuden yläpuolella.

Etsinnässä käytettävät askellusvälit ovat 5, 10, 12.5 
ja 25 kHz. Ohjekirja kuitenkin tunsi vain askellukset 
12.5 ja 25 kHz. Kaikkia askelluksia ei kuitenkaan voinut 
käyttää kaikilla taajuusalueilla. Vaikka periaatteessa 
kyseessä on vapaasti ohjelmoitava ominaisuus, käytännössä 
ohjelmointi ei olekaan täysin vapaata. Skannerissa on seuraavat 
taajuusalueet. Numerot suluissa osoittavat mitä askelluksia 
kullakin taajuusalueella voidaan käyttää.

 60 -  89,995  kHz (5, 10, 12.5)
118 - 174,995  kHz (5, 10, 12.5)
406 - 525,9875 kHz (12.5)
800 - 999,975  kHz (25)

Myös edellä mainitut todelliset taajuusalueet poikkeavat 
käyttöohjeissa kerrotuista.

LCD-näytön koko on 5,8 x 1,4 senttiä. Näytössä on mustat 
merkit vaalealla pohjalla. Näyttö on aika heikko ja hämärä, 
eikä edes valaisu auta juuri asiaa. Näyttöä onkin pakko 
päästä katsomaan alaviistosta, muuten menee hermot ja äkkiä.

Data?

DLS on aika rivakka skannaaja suuremmalla 
nopeudellaan. Esimerkiksi myöhemmin kauppoihin tullut 
AOR AR-2002 jää puoleen vauhtiin. Varsinkin tällä 
muistipaikkamäärällä nopeus riittää hyvin. Sen sijaan 
hitaammalle nopeudelle emme keksineet mitään käyttöä. 
DLS:n taajuuslukkiutuminenkin on hyvä. Samoin esimerkiksi 
etuoikeutetulla kanavalla pyörähdys käy vauhdikkaasti. 
Etuoikeutettu kanava on aina muistipaikka nro 1.

Todennäköisestä alkuperäisyydestään huolimatta 
skannerin akut toimivat vielä kohtuullisen hyvin. 
Tilalle on lisäksi helpohko vaihtaa uudet patukat, 
joten DLS:llä lienee vielä runsaasti skannaustaivalta 
edessään. Myös muistinvarmennuspatteri toimi hyvin, 
eivätkä tiedot kadonneet vaikka varsinainen akkupakki 
ja verkkolaite otettiin molemmat kokonaan irti.

Vaikka aivan alussa ilmennyt heikko herkkyys korjaantui 
kopan aukaisulla, oli vastaanoton vaihtelun vuoksi 
kuuntelussa pieniä ongelmia myöhemminkin. Syylliseksi 
osoittautui surkea ja pätkivä antenniliitin, jossa 
epätoivoisesti horjuva pitkä teleskooppi ei suostunut 
kunnolla pysymään. Teleskooppi kaatuili ja pyrki ulos 
liittimestä vähän väliä. Kunnolla liittimeen tumpatun 
erillisen liittimen ja johdon päässä olleen disconen 
kanssa ei tällaisia ongelmia havaittu.

DLS:n 20 muistipaikkaa ja yksi etsintäpankki edustavat 
tyypillistä 1980-luvun puolenvälin meininkiä. Ei hyvä, 
mutta moneen käyttöön riittävä kapasiteetti. Normaalin 
tiettyjen muistipaikkojen skannauksesta pois lukitsemisen 
lisäksi DLS:ssä on mielenkiintoinen harvinaisempi ominaisuus. 
Muistipaikoista voidaan skannaukseen valita myös vain tietty 
ryhmä muistipaikkoja, esimerkiksi muistipaikat nro 3-10.

Vastaanottimen kattama taajuusalue on yllättävän laaja 
ja se riittää useimpien skannaajien tarpeisiin vielä 
vuonna 1994. Sen sijaan askellukset ovat pahasti pielessä. 
Ne lienee suunniteltu Ruotsin tai jonkun muun valtion oloihin 
sopiviksi, mutta Suomessa niille ei kiitosta heru. 
Kotimaisittain tärkeintä, eli 25 kHz:n askellusta laite ei 
hyväksy muil-la kuin 800-1000 MHz:n bandilla. Kaikilla muilla 
alueilla 25 kHz olisi ehdottomasti tarpeen, mutta niillä sitä 
ei voi käyttää. Sen sijaan 900 MHz:n alueella DLS ei etsi 
muulla kuin 25 kHz:n askelluksella, joka jättää puolet 
NMT-900-kanavista väliin. Tämä on paha moka.

Vastaanottimen selektiivisyys on hyvä sekä sisä-, että 
ulkoantennin kanssa. Voimakaskaan lähe-te ei jaksa häiritä 
enää 25 kHz:n päässä. Esimerkiksi KAUHA:n huu-taessa 
146,325:llä skannaus py-sähtyi vasta tällä taajuudelle eikä 
yhtään ennen, vaikka askellus oli 12,5 kHz. Käsin taajuutta 
valittaessa kohinasalpa kylläkin aukesi jo 12,5 kHz ennen 
varsinaista lähetystaajuutta.

Laitteen oma kaiutin on kote-lon pohjassa. Niinpä kotona 
pöytäkäytössä on käytettävä laitteen mukana tullutta 
pöytätelinettä, jos aikoo saada äänestä selvää. Sinänsä 
laitteen oma kaiutin on kyllä riittävän tehokas. Testissä 
käytettiin myös Icomin SP-7-lisäkaiutinta, joka toimi ihan 
hyvin DLS:n kanssa.

Päällä ollessaan DLS kohisee heikosti koko ajan. Kohinan 
huomaa kuitenkin vain hiljaisessa huoneessa. Heikohkon kohinan 
lisäksi riesana oli mukana tullut virtalähde. Tämä nimetön 
palikka ei ollut kovin laadukas, sillä se antoi välillä 
voimakkaan hurinan kuunnellun lähetteen sekaan. Hurina ei 
kuitenkaan kuulunut koko ajan. Testin loppuvaiheessa huomattiin 
että hurinan sai loppumaan hipelöimällä verkkolaitteen umpeen 
teipattua 9 voltin neppariliitintä. Hipelöintikäsitely tosin 
piti uusia turhan tiheään.

Skanneri on helpohko ohjelmoida ja käyttää. Sukulaisuus
 muihin 1980-luvun japsiskannereihin on selvästi 
havaittavissa paitsi sisustan, niin myös käyttölogiikan 
suhteen. Ohjelmointia kylläkin pyrkii vaikeuttamaan ja 
torpedoimaan käyttöohjekirja, jonka kaikki tiedot eivät 
pidä läheskään paikkaansa. Lisäksi käyttöohje jättää osan 
tarpeellisistakin tiedoista kertomatta. Sinänsä 
käyttöohjekirjanen on kouluruotsin suorittaneelle 
kohtuullisen selkeä, helppolukuinen ja asiallinen.

DLS:n mukana tulleet antennit olivat molemmat aivan 
käyttökelpoisia silloin kun vaan pysyivät paikallaan. 
Tämä tosin toteutui aivan liian harvoin teleskoopin osalta. 
Tästä ei kuitenkaan ai-heutunut vakavampaa ongelmaa, sillä 
käytössä oli ulkodiscone. Ulkoantennin kanssa antenniliitin 
toimi ilman suurempia moitteita.

Vastaanottimessa oli keskimääräistä vähemmän häiriöitä. 
Ongelmana olivat lähinnä VHF:lle iskevät WFM-räiskeet. 
Niitä oli toi-sinaan aika paljonkin, mutta häiriöiden 
esiintyminen oli kuitenkin satunnaista. Samoin bandeilla 
oli jonkin verran muitakin kum-mallisia röpinöitä ja 
kantoaaltoja. DLS ei ole mikään tajuttoman häiriöinen kone, 
vaan aivan käyttökelpoinen skanneri.

Mitataan

Mittasimme normaalilla tavalla DLS-400:n herkkyyden ja 
vuotosäteilyn. Vertailulaitteina olivat AOR AR-2002 ja 
ikätoveri Saico SC-292. Mittaustulokset ovat mikrovoltteja. 
Lukemia tulkitaan siten, että mitä pienempi on lukema, sitä 
parempi on kyseinen vastaanotin.

Herkkyys:

MHz     DLS     AOR     Saico
-------------------------------
 70     0,56    0,22    4,47    
120     3,16    1,00    
145     0,63    0,25    1,26
160     5,01    0,20    6,31
170     1,78    0,22    3,98
435     1,26    0,20    0,50
460     0,40    0,22    0,71


Vuotosäteily:

MHz     DLS     AOR     Saico
-------------------------------
120     820     1250    
160     650     1070    1900
460     710     1120     800
920     680      780

DLS:n herkkyys ailahtelee suuresti taajuusalueelta 
toiselle mm. Saicon tavoin. Lähialueiden voimakkaat 
asemat kuitenkin kuu-luvat kohtuullisesti, vaikkakin 
esimerkiksi Aluehälytyskeskusten kanssa on jo vaikeuksia. 
Samoin DLS todella myös kuuntelee sekä AM-ilmailua, että 
80 megaa. Tosiasia on kuitenkin se, että herkkyys ei ole hyvä.

Vuotosäteilyn suhteen DLS on tasaista keskitasoa ja 
esimerkiksi AOR AR-2002 vuotaa selvästi enemmän.

Autoon ja metsään

DLS-400:ssa on muutakin mie-lenkiintoista ja erikoista 
akkukäyttöisyyden lisäksi. Luulimme aiemmin, että ns. 
resetreikä olisi Yupiterun keksintö. No näinhän asia ei 
kuitenkaan ole. Jo DLS:ssä on etupaneelissa vastaava 
muistien tyhjennysreikä. Kun siihen tökätään vaikka 
kynänkärjellä muistit tyhjenevät ja joka muistipaikalle 
tulee taajuus 60,0000 MHz. Tämä tuo lisää turvallisuutta 
autokuunteluun. (Tietääkö kukaan onko vastaavaa resetreikää 
käytetty jossain skannerissa jo ennen DLS:ää?/Toimitus kyselee.)

Skannerissa on myös mielenkiintoinen "SHIFT"-kytkin, jolla 
on kaksi asentovaihtoehtoa: "OFF" ja "-12,5 kHz". Käyttöohje 
ei tunne lainkaan kyseistä kytkintä, eikä kytkintä myöskään 
näy käyt-töohjeen kannessa olevassa vastaanottimen kuvassa. 
Sen sijaan World Importin ja Trifunicin 1980-luvun katalogien 
mainoskuvissa kyseinen "SHIFT"-kytkin on selvästi näkyvissä. 

SHIFT aiheutti testaajille runsaasti päävaivaa ja unettomuutta, 
mutta raivoisan yrityksen jälkeenkään SHIFTin tarkoitus tai 
käyttö ei selvinnyt. Pitkällisestä testailusta huolimatta 
kyseisen kytkimen eri asennoilla ei havaittu olevan minkäänlaista 
vaikutusta vastaanottimen toimintaan. (Olisiko lukijoilla tietoa 
SHIFTistä?/Toimitus taas kyselee.)

Budjettiostajalle

DLS-400 Datascanner lienee nykyään arvoltaan enintään 
tonnin luokkaa, vaikkakaan näitä laitteita ei usein näy 
myynnissä sen paremmin DLS:n, kuin Regencynkään nimellä. 
Rajoitetun budjetin kanssa liikkeellä oleva ostaja saa 
tällä hinnalla kohtuullisen käyttökelpoisen skannerin. 
DLS sopii sekä kotiin, autoon, että kannettavaksi. Koska 
laite ei ole niitä häiriöisimpiä, se toimii kohtuullisesti 
myös kaupungissa.

Heikohkon herkkyyden vuoksi ulkoantenni ja mahdollisesti myös 
jonkinlainen vahvistin on tarpeen varsinkin AHK-bandilla. 
Muistipaikkaskannaus onnistuu mukavasti, mutta surkeat 
askellusvaihtoehdot vaikeuttavat uusien taajuuksien etsimistä. 

Vanhojen skannereiden kohdalla olemme lopputuomiona usein 
joutuneet sanomaan "hyvä poliisiradio", kun niistä ei juuri 
muuhun ole ollut. DLS:n tuomitseminen pelkäksi poliisiradioksi 
olisi paha vääryys. Sopivan luokittelun puuttuessa sanon, että 
DLS-400 Datascanner on hintaluokkansa (max 1000 mk) parhaita 
skannereita. 

Monet kiitokset DLS-400 Datascannerin lainasta tässä nimeltä 
mainitsemattomalle Skannerin lukijalle ja avustajalle.
Takaisin valikkoon