Skanneri testaa:
DLS 70
DLS-70- eli Saico SC-7000-skannerista oli aikoinaan
lyhyesti juttua Skannerin numerossa 2/90. Nyt saimme
vihdoin toimitukselle lainaan kyseisen skannerin ja
pääsimme tekemään varsinaista testiä.
Suomessa laite maksoi vuonna 1988 noin 3000-3200 markkaa
ja esimerkiksi Ruotsissa World Importilla vuonna 1985
vaivaiset 2845 kruunua.
Jyhkeä ilmestys
DLS-70 on ISO. Syvyys on alareunasta mitattuna 23 senttiä
ja yläreunan kohdalta 15 senttiä. Korkeutta on parhaimmillaan
jopa 9 senttiä ja leveys on 27 senttiä. Kaiken kaikkiaan DLS
muistuttaa voimakkaasti kallistettuine (noin 40 astetta)
etulevyineen lähinnä kirjoituskonetta.
Musta kotelo on metallia muovista valmistettua etulevyä
lukuunottamatta. Vaikka etulevy on muuten kallistettu,
niin skannerin LED-näyttö on kuitenkin lähes pystysuorassa.
Koko velvoittaa, eli myös näyttö on kookas. Mustalla pohjalla
punaisena loistavien numeroiden korkeus on noin 12 milliä,
minkä ansiosta kuunneltavan taajuuden erottaa taatusti myös
viiden metrin päässä olevalta sohvalta katsoen.
Laitteen kaiutin on etulevyssä. Äänitehoa riittää ja
äänenlaatukin on hyvä. Näppäimistö on selkeä ja hyvä,
sillä kunkin näppäimen takana on vain yksi toiminto.
Takapanelista löytyy normaali autoantenniliitin, missä
ei kyllä ole kehumisen aihetta. Äänenvoimakkuuden ja
kohinasalvan säädöt on toteutettu mm. Kaiser NFT-1000-
skannerin tavoin poikkeuksellisesti liukupotikoilla.
Antenniliittimen lisäksi takana on aukko jonka takana ovat
patterit muistien säilyttämistä varten. Paitsi muhkea koko
niin myös sisäänrakennettu muuntaja kertovat laitteen olevan
tukikäyttöön tarkoitettu. DLS voidaan siis iskeä suoraan
kiinni 220 V-verkkojännitteeseen ns. partakonejohdolla.
Johtoliitäntä oli tosin omituisen lyhyt ja johto meinasi
tipahdella perästä irti käänneltäessä laitetta pöydällä.
Lisäksi muuntaja vaikutti vähän alimitoitetulta, sillä
lämpöä piisasi. Mistään vaaratilanteesta ei kuitenkaan
voida puhua. Halutessa DLS voidaan ottaa myös autoon
mukaan, sillä takapaneelista löytyy liitäntä myös
13,8 voltille.
Skannerissa 2/90 mainittua lämpenemisestä johtuvaa
pysähtelyä ei testatussa yksilössä havaittu.
"Uusia" ominaisuuksia
DLS:ssä on mielenkiintoisia ominaisuuksia jotka ovat
muissa skannereissa joko harvinaisia tai jopa täysin
tuntemattomia. Ensin kuitenkin tutumpiin.
Koska DLS-70:n mukana ei tullut mitään käyttöohjekirjaa,
jouduttiin taajuusalueetkin etsimään käsikopelolla.
Kone toimii alueilla:
60 - 89,990 MHz
100 - 179,990 MHz
380 - 519,990 MHz
Yllättävää kyllä laite myös kuuntelee kaikkia näitä
alueita, vaikka ei YLE:n kuuntelusta tule juuri mitään
ilman leveää FM:ää. DLS:n modet ovat AM ja NFM
automaattivalinnalla. Pahin miinus on NMT-900-taajuusalueen
puuttuminen.
Skannerissa on nimensä mukaisesti 70 muistipaikkaa ja yksi
etsintäpankki. 70 muistia on jaettu kuuteen pankkiin niin,
että 20 ensimmäistä muistipaikkaa kuuluvat ensimmäiseen
pankkiin. Lopuissa viidessä pankissa on 10 muistia kussakin.
Kukin muistipaikka voidaan yksin lukita pois skannauksesta,
minkä lisäksi viisi jälkimmäistä muistipankkia voidaan kukin
erikseen lukita kokonaan pois skannauksesta. Ensimmäiset 20
muistia (ensimmäinen pankki) ovat aina mukana skannauksessa
jollei kaikkia niiden muistipaikkoja erikseen lukita pois.
Etsintäpankin rajat pysyvät muistissa vaikka pankista
välillä poistutaankin. Etsintää voidaan tehdä joko ylhäältä
alaspäin tai päinvastoin. DLS asettaa itse automaattisesti
etsintäaskelluksen, joka on VHF-alueilla 12,5 kHz ja UHF-
alueella 25 kHz. VHF:n askellus ei sovellu Suomen olosuhteisiin.
Etsintä- ja skannausnopeus voidaan valita kahdesta
vaihtoehdosta ja sitä voidaan vaihtaa myös kesken
skannauksen. Skanneusnopeudeksi mittasimme:
nopea 7,6 kanavaa sekunnissa
hidas 2,7 kanavaa sekunnissa
Etsintänopeudet ovat vastaavasti:
nopea 6,8 hyppyä sekunnissa
hidas 2,7 hyppyä sekunnissa
Nopeampi eteneminen on vielä sietokyvyn rajoissa,
mutta mitähän valmistaja on ajatellut tehtävän
tuolla hitaammalla nopeudella?!
DLS:n "Count" eli laske-toiminto on näppärä seuratessa
jonkun tietyn kanavan aktiivisuutta. Asetetaan laite
jollekin halutulle taajuudelle ja laitetaan count päälle.
Näyttöön tulee numerot "00". Aina kun kohinasalpa aukeaa
näytön numerosarja kasvaa yhdellä. Näin voidaan esimerkiksi
paikalta poistuttaessa jättää DLS päivystämään jotain
haluttua kanavaa ja takaisin tullessa nähdään onko taajuudella
ollut liikennettä ja jos on, niin kuinka usein kohinasalpa
on avautunut. Vierestä seurattaessa havaittiin että count on
nopeampi kuin kohinasalpa, sillä numero count-näytössä vaihtui
jo ennen kohinasalvan avautumista.
DLS:n dimmer eli näytön himmennys on jokseenkin totaalinen.
Tällöin nimittäin pimenee koko näyttö, eikä laitteesta näe
mistään onko se edes päällä. Skannaus kuitenkin pyörii ja
laite kuuntelee normaalisti.
Laitteen välitaajuus on pahin mahdollinen eli se 10,7 MHz,
mutta onneksi se sentään on kuunneltavan taajuuden yläpuolella.
No, ei kai kukaan DLS:n "kirjoituskonetta" muutenkaan autoon
raahaisi...
Vastaanottimessa on normaalien toimintojen (viive,
etuoikeutettu kanava) lisäksi myös kello, joka voidaan
pitää näytössä laitetta muuten käytettäessä ilman että
kuuntelu tai skannaus häiriintyy. Ajan asetus on helppoa
ja kello tuntui pysyvän aika hyvin ajassakin.
Levyt irti
Muutaman ruuvin jälkeen metallikotelo siirtyi sivuun ja
paljasti jämäkän valurungon. Sisällä on paljon tyhjää tilaa
suuren kotelon ansiosta huolimatta sisäänrakennetusta muuntajasta
ja suuresta komponenttimäärästä. Erityisesti huomiota herättävät
nykyisistä pikku IC-piireistä poikkevat isokokoiset monijalkaiset
elukat (Nec, Toshiba). DLS on jo vanhaa teknologiaa, mutta aitona
japsikoneena toimintavarma paketti.
Kyseinen yksilö oli tosin joutunut juottajien kouriin,
sillä ainakin antenniliitintä oli sisäpuolelta tinailtu
raskalla kädellä.
Lämmitetään kämppää
Virrat päälle niin olo lämpenee. Heti aluksi oli
miellyttävä yllätys se, että DLS:stä ei löytynyt
lainkaan olemattomia "birdie" kantoaaltoja. Lisäksi
DLS on selkeä ja mukava ohjelmoida ja käyttää myös
ilman ohjekirjaa.
Kaupunkikuuntelussa DLS ei loista, sillä kaikilla
taajuusalueilla on runsaasti rähinöitä ja häiriöitä.
Selektiivisyys on kuitenkin hyvä, eivätkä vahvatkaan
asemat häiritse kuuntelua 25 kHz:n päässä. Etsinnässä
VHF:llä ongelmia aiheuttaa kuitenkin 12,5 kHz:n askellus,
sillä vahva signaali aiheuttaa skannerin pysähtymisen jo
12,5 kHz ennen varsinaista lähettimen toimintataajuutta.
Eniten ongelmia DLS:n kanssa aiheuttaa huono
peilitaajuusvaimennus. Varsinkin vahvemmat
asemat kuuluvat yhtä hyvin myös 21,4 Mhz
(2 x välitaajuus 10,7 MHz) oikeaa taajuuttaan
alempana. Tämä aiheuttaa suuria vaikeuksia mm.
150 MHz:ä alempien VHF-taajuuksien kuuntelussa.
Onnekkaasti taajuusalue 150-170 MHz on muita
alueita vähempihäiriöinen.
Mittauksia
DLS laitettiin normaaliin tapaan vuotosäteily- ja
herkkyysmittauksiin. Mittaustulokset ovat vertailukelpoisia
aiempiin mittauksiin. Lukemat ovat mikrovoltteja.
Vertailulaitteina ovat Icom IC-R7000 ja Commex Scanner 1.
Vuotosäteilymittauksen tulokset:
MHz Icom DLS 70 Commex
-------------------------------
120 250 370 350
160 240 570 480
460 240 4200!! 1300
VHF:llä DLS:n vuotosäteily on vielä siedettävissä rajoissa,
mutta UHF:llä DLS tykittää kuin pikku lähetin! DLS ei ikinä
menisi sellaisenaan läpi Telehallintokeskuksen
tyyppihyväksyntätarkastuksesta. Skannerin mittausinsinööri
totesikin että "DLS edustaa maanpäällisen kurjuuden huipentumaa
alallaan."
Herkkyysmittaukset:
MHz Icom DLS 70 Commex
------------------------------
70 0.25 3.98 0.32
120 0.63 2.24 1.12
145 0.25 0.89 0.22
160 0.28 0.79 0.22
170 0.25 0.71 0.22
400 0.20 1.59 0.36
420 0.18 1.12 0.32
435 0.20 1.00 0.32
460 0.16 1.00 0.40
DLS:n tulokset eivät ole hyvät millään taajuusalueella.
Tämä johtunee osittain huonosta antenniliitännästä ja
sen sisäpuolisesta kolvailusta, joka on saattanut muuttaa
mm. sovitusta.
Kuuntelutesti ei täysin vastaa mittaustuloksia, jotka
antavat laitteesta todellista huonomman kuvan. DLS
kuunteli kaikki samat asemat kuin esimerkiksi Commex,
vaikkakin kaukaisemmat asemat (etäisyys yli 30 km) tulivat
Commexilla pienemmällä kohinalla. Huonohkoista lukemista
huolimatta DLS:llä kuuluivat tavalliset VHF-ilmailu- ja
NMT-450-asemat täysin tyydyttävästi. Koska DLS:ssä on
kaupunkikuuntelussa varsin paljon häiriöitä, voi vain
kuvitella paljonko niitä olisi jos herkkyys olisi tätä
parempi.
Mihin käyttöön?
DLS 70 soveltuu taajamien ulkopuolella kaikkeen kotona
tapahtuvaan kuunteluun laitteen taajuusalueiden sallimissa
rajoissa. Tällöin on kuitenkin hyvä parantaa suorituskykyä
kunnon ulkoantennilla ja/tai antennivahvistimella, minkä ei
pitäisi lisätä häiriöitä mikäli lähellä ei ole runsaasti
vahvoja lähetteitä.
Kaupungissa tai muuten vahvojen lähetteiden läheisyydessä
DLS soveltuu lähinnä vain ennalta tunnettujen asemien
kuunteluun kotoa käsin. Laitteen häiriöisyys hankaloittaa
selailua ja varsinkin VHF:llä selailu saattaa olla tuskaista
12,5 kHz:n askelluksen takia.
13,8 voltin liitännästä huolimatta DLS:ää ei voi suositella
autokuunteluun suuren kokonsa ja muistien tyhjennyksen puutteen
vuoksi.
Kokonaisuutena DLS 70 pärjää uudempienkin skannereiden rinnalla
lukuunottamatta sen hitautta, rajallisia taajuusalueita ja suurta
kokoa.
Plussina mainittakoon:
+sisäänrakennettu verkkolaite
+kello
+iso näyttö
+helppokäyttöisyys
Kiitokset DLS-70:n lainasta annamme tässä
nimeltä mainitsemattomalle Skannerin avustajalle.