Skanneri testaa:

Kraco Pro 20 Mark II

Kraco-nimellä on ainakin Ruotsissa myyty 
skannerivastaanottimia jo hamalta 1970-luvulta 
lähtien. Skanneri sai testiin auto- ja tukiskannerin 
Kraco Pro 20 Mark II. Laite ei ole sama kuin Skannerissa 
7/93 testattu Robyn P-20, mutta läheisistä sukulaisista 
voidaan kyllä puhua.

Historiaa ilman kiteitä

Tätä Kracoa on tuotu Ruotsiin aivan virallisesti ja 
todennäköisesti aika suuriakin määriä, sillä maahantuoja 
Saba Trading AB Malmöstä on saanut yhteystietonsakin 
Japanissa painettuihin, mutta tiukasti ruotsinkielisiin 
käyttöohje- ja koodikirjoihin. On enemmän kuin todennäköistä, 
että samaa laitetta on myyty myös muilla nimillä eri puolilla 
maailmaa. Kraco on lähinnä Ruotsissa käytetty markkinointinimi. 
Suomessa laitetta ei ole tällä, sen paremmin kuin millään 
muullakaan nimellä, tyyppihyväksytty.

Laitteen tarkoitus ei taatusti ole jäänyt Ruotsissa 
epäselväksi. Niin käyttöohjeen kansitekstissä kuin 
muuallakin muistetaan korostaa, että kyseessä on 
"Programmerbar självsökande polisradio". Näin selkeästi 
ei ole varmasti Suomessa markkinoitu mitään vastaanotinta 
ikinä. 

Testiin saatiin siis laitteen mukana varsin tarpeelliset 
käyttöohje- ja koodikirjat, mutta muuten tiedot laitteesta 
ja sen historiasta ovat vähäiset. Kyseinen yksilö on 
kuitenkin tuotu Ruotsista Suomeen käytettynä. Testiyksilön 
omistaja on yrittänyt jäljittää Kracon tietoja myös mm. 
SRHS:n kautta, mutta ilman mainittavaa menestystä.

Koska kyseessä on ns. vapaasti ohjelmoitavissa oleva 
skanneri eikä mikään kidekone, toimitus arvioi Kracon 
tulleen markkinoille 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. 
Aiemmin esitellyn Robynin tavoin myös Kraco on saattanut 
olla myynnissä lähes 1980-luvun loppuun saakka. Lisää 
tietoa toivotaan Skannerin toimituksen osoitteeseen.

900 grammaa painavan skannerin mitat ovat 12 x 19 x 4 senttiä. 
Laite toimii vain ulkopuolelta saatavalla 12 voltilla, joten 
skanneri soveltuu tässä suhteessa sekä auto-, että 
tukiasemakäyttöön. Kannettavana sitä ei voi käyttää, 
sillä Kracoon mahtuu patterit vain muistinvarmennusta 
varten. Aiemmin mainittujen käyttöohjekirjan (12 sivua) 
ja kooditaulukon (34 sivua) lisäksi saim-me testiin 
laitteen alkuperäisen, noin metrin mittaisen 
teleskooppiantennin.

Mustan peltikotelon etupaneelissa on äänenvoimakkuus- ja 
kohinasalpasäätimien lisäksi pari käyttönappulaa ja kahden 
numeron LED-näyttö. Robynissähän ei ollut minkäänlaista 
näyttöä. Kotelon päällä on 11 kappaletta kaksiasentoisia 
(1/0) kytkimiä laitteen muistipaikkojen ohjelmointia varten 
ja lisäksi pari apukytkintä.

Skannerin takaosassa on 50 oh-min autoradiotyyppinen 
antenniliitäntä, virtaliitin (12V), rei-kä lisäkaiuttimelle, 
muistivarmennuspariston kotelo ja 15-reikäinen testiulostulo. 
Sivuilla on vielä ruuvit autokiinnitystelinettä varten. Itse 
teline ei tullut testilaitteen mukana.

Japanissa valmistetun skannerin taajuusalueet ovat:

 76,9875 -  88,9875 MHz  
160,1875 - 172,1875 MHz

Taajuusalueet siis poikkeavat jonkin verran Robynin vastaavista. 
Mode on ainoastaan NFM ja kanavaväli 12,5 kHz. Skannausmuistipaikkoja
 skannerissa on 20 kappaletta. Etsintä- eli searchmahdollisuutta ei 
ole laisinkaan. Kracossa on koko ajan automaattisesti päällä 2 sekunnin 
viive eli delay, jota ei saa kytkettyä pois ilman sisäisiä muutoksia. 
alutut taajuudet saadaan kytkettyä pois skannauksesta bypassin eli 
lockoutin avulla.

Kytkimiä...

Kracon skannausmuistipaikat ohjelmoidaan samaan tapaan 
kuin Robyn kooditaulukon ja 11 kytkimen avulla. Molempien 
laitteiden kooditaulukot ovat taatusti saman lafkan laatimat, 
sillä mm. niiden ulkoasu on täysin samanlainen. Saattavatpa 
laitteet olla muutenkin samasta pajasta... Ylemmällä 
taajuusalueella molemmat laitteet myös toimivat täysin 
samoilla koodeilla. Laitteiden alemmat taajuusalueet 
poikkeavat toisistaan, mikä lienee syynä myös siihen 
että 60-80 megan alueilla Ronynin ja Kracon koodit 
poikkeavat toisistaan. Tai oikeastaan koodit ovat 
samat, mutta niitä vastaavat eri taajuudet. 

On syytä korostaa myös Kracon kohdalla kooditaulukoiden 
tärkeyttä. Ilman niitä skanneri on käyttökelvoton. 
Täydelliset tau-lukot on tarvittaessa saatavissa 
Skannerin toimituksesta. 

Robynistä poiketen Kracossa on kaksinumeroinen kanavanäyttö. 
Mitään taajuusnäyttöä ei ole siis Kracossakaan, mutta tietysti 
edes muistipaikan numeron näyttäminenkin jotain auttaa. 
Kanavanäyttö on sinänsä hyvä, mutta toisin kuin Robyn Kraco 
ei kerro mitään siitä mitä on kanavanumeron takana 
(taajuus tai edes koodi). 

Koodinkin ilmaisemiseen tar-vittaisiin erillinen, 
lisävarusteena myynnissä ollut Kracon ta-kaosan 
liittimeen kytkettävä lu-kulaite. Kyseinen lukulaite 
ei tullut Kracon mukana testiin, eikä toimitus sen 
paremmin kuin Kracon omistajakaan ole ikinä edes 
nähneet kyseistä lukulaitetta. Sen verran lukulaitteesta 
on tietoa, että se kykenee näyttämään ledeillä kunkin
muistipaikan sisällön eli koodin 1/0-yhdistelmänä. 
Robynissähän tällainen ledinäyttö oli itsessään.

Kracon ohjelmointi on siten aivan yhtä hankalaa 
kuin Robynin, mutta ohjelmoinnin tarkastaminen ilman 
lukulaitetta on lähes mah-dotonta. Lukulaitteen toiminta 
perustunee siihen, että eri rei-jistä tulee lukulaitteelle 
eri suuruinen jännite sen mukaan onko koodina 1 vai 0 ja 
lukulaitteeseen syttyy sen mukaan 1- tai 0-ledi. Niinpä 
koodin purkaminen saattaisi onnistua lukulaiteliitännän 
kautta ihan tavallisella yleismittarillakin. Tätä emme 
kuitenkaan ajan (ja kiinnostuksen) puutteen vuoksi ryhtyneet 
tarkemmin tutkimaan.

Vastaanottimen skannausnopeus on noin 10 kanavaa sekunnissa, 
mikä on aivan riittävä ottaen huomioon että muistejakin on 
vain 20 kpl. Välitaajuus on näiden vanhojen laitteiden 
tyypilliseen tapaan 10,7 MHz kuuntelutaajuuden alapuolella. 
Ja sehän on se "peilatuin" välitaajuus. Välitaajuuslähete 
ei tosin ollut kovin voi-makas, sillä se ei kyennyt edes 
noin kymmenen metrin päästä liikauttamaan Icom IC-R7000:n 
sig-naalimittaria lainkaan, vaikka kohinasalpa avautuikin.    

Autoradiotyyppinen antenniliitäntä on laadultaan heikko. 
Kotona laitteen omalla teleskoopilla kuunnellessa on 
ongelmana myös se, että liitin ei tue antennia lainkaan, 
vaan teleskooppi lähtee aika helposti kaatumaan. Kracon 
oma teleskooppiantenni on tosin sinänsä varsin käyttökelpoinen 
vastaanotto-ominaisuuksiltaan.

Vastaanottimen oma kaiutin on kotelon pohjassa, mutta 
toimii tyydyttävästi jos ääni saadaan suunnattua kuuntelijaa 
kohden. Lisäkaiutinliitäntä toimi erinomaisesti ja AudioSonicin 
lisäkajarin kanssa ääni kuului riittävän voimakkaasti ja hyvin.

Pahan teossa

Vastaanottimen metallikotelo koostuu kahdesta palasesta, 
jotka molemmat ovat neljällä ruuvilla kiinni. Jos oli 
aiemmin testaamaamme Robyniä auottu, niin oli kyllä tätä 
Kracoakin. Yksi ruuveista oli jo jouduttu korvaamaan uudella 
ja osa muistakin oli vä-hän kärsineen oloisia. Sisältäkin oli 
yksi piirilevyä paikallaan pitänyt ruuvi kadonnut jäljettömiin.

Kraco on näin vanhaksi koneeksi yllättävän pienikokoinen, 
mistä syystä kotelon sisusta onkin muihin aikalaisiin 
verrattuna aika täynnä tavaraa. Pintaliitoskomponenteista 
ei ole ha-juakaan, mutta hyppylankoja on runsaasti. 
Komponenttiosasto ja työn jälki muistuttaa vahvasti mm. 
vanhoja Saicon, Robynin ja DLS:n skannereita. Eipä kummempaa 
sisäpuolella ja niinpä jatkamme omalta osaltamme ruuvien 
tuhoamista ja väännämme kopan kiinni. 

Toimivaa tavaraa

Kytkemme virtalähteen vastaanottimeen ja ohjelmoimme 
laitteeseen alueen taajuuksia Kracon toiminnan testaamista 
varten. Skanneri ei juurikaan ota häiriöitä samassa huoneessa 
päällä olevasta tietokoneesta. Kraco myös kuuntelee asiallisesti 
molempia taajuuskaistoja. Robynissähän alempi taajuuskaista oli 
aivan toivoton.

Kracon herkkyys taajuudella 170 MHz NFM oli normaalien 
mittaustemme mukaan 1,59 mikrovolttia. Kovin herkkä laite 
ei siis ole kyseessä, sillä nykyaikaisen, herkän vastaanottimen 
herkkyys on 170 MHz:n alueella yleensä alle 0,5 mikrovolttia. 
Esimerkiksi "sukulaiskone" Robyn kuitenkin häviää selvästi 
Kracolle lukemallaan 2,0 uV. Herkkyyden suhteen Kraco soveltuu 
riittävän hyvin läheisten, kohtuullisen voimakkaiden asemien 
kuunteluun.

Testilaitteesta mittaamamme vuotosäteily taajuudella 
160 MHz oli 1050 mikrovolttia, mikä on samaa tasoa 
kuin esimerkiksi AOR AR-2002:n vuotosäteily (1070 uV). 
"Tykki"-Robyn vuoti kaksiverroin (2050 uV). Kraco ei 
siis ole tässä(kään) suhteessa mitenkään eri-tyisen hyvä, 
mutta kohtuullista keskisarjaa kuitenkin. 

Kraco skannaa nopeasti vähiä muistejaan ja lukittuu 
lähetteisiin ilman moitteita. Kyseessä on oikeastaan 
aika sympaattinen pie-ni ja siisti autokone. 
Muistipaikkoja voi käydä läpi ja kuunnella 
myös manuaalisesti vaihtamalla muistipaikkaa 
"Select"-näppäimellä. Muistienvarmennus on 
hoidettu kahdella pienellä kellopatterilla, 
eikä muistien pysymisessä ollutkaan ongelmia. 

Varsinaisia birdieitä eli olemattomia kantoaaltoja 
ei havaittu, tosin tutkittujen taajuuksien määräkin 
oli normaalia vähäisempi hankalan ohjelmoinnin ja 
etsintätoiminnon puutteen vuoksi.

Kaksi kertaa välitaajuuden päässä (2 x 10,7 = 21,4 MHz) 
kuuntelutaajuuden alapuolella olevat voimakkaat lähetteet 
tulevat todella vahvasti läpi. Niinpä esimerkiksi ARP-
lähetteet kuuluvat upeasti poliisibandilla. Tämä huono 
välitaajuusvaimennus on ehkä tyypillisin ongelma näissä 
vanhoissa skannereissa.

Viereisten kanavien vaimennus eli selektiivisyys on 
muihin tämän ikäisiin skannereihin verrattuna heikompi. 
Vahvat lähiseudun tukiasemat röpöttelevät myös viereisille 
kanavilla (25 kHz:n erotus). Vaikka Kraco on tässä suhteessa 
aikalaisiaan heikompi, se päihittää silti selkeästi monet 
nykyajan aukottomat, mm. Icom IC-R1:n ja Shinwan.

Muutenkin Kraco vaikuttaa ai-kalaisiaan häiriöisemmältä 
kaupunkikuuntelussa. Esimerkiksi YLE:n ULA-lähetteet 
häiritsevät pahasti 160 MHz:n alueen kuuntelua. Muutakin 
rähinää on kanavilla turhan paljon. 

Tilanne on vähän rasittava jo laitteen omalla teleskoopilla 
kuunneltaessa. Kun Kracoon liitetään ulkoantenni (testissä discone), 
tilanne pahenee ja häiriöt lisääntyvät. Ulkoantennin kanssa 
kohinasalpaa on kiristettävä aika reippaasti, minkä takia 
heikommat asemat jäävät kuulematta.

Ikä on tuonut Kraco-vanhukselle jo pieniä vaivoja. 
Esimerkiksi etulevyn painaminen pysäyttää skannauksen 
ja laite jää kuuntelemaan vain yhtä taajuutta. Skannaus 
tosin jatkuu heti kun levyn painaminen lopetetaan. 
Kotelon koputtelu skannauksen aikana toi hetkellisesti 
muistipaikkojen nu-meroita näyttöön. Muuten näytössä ei 
ole mitään numeroita laitteen skannatessa. Näistä oireista 
päätellen jossain liitoksissa vähän pätkii. Tämä ei 
kuitenkaan vielä haittaa normaalia kuuntelua ja käyttöä.

Kenelle?

Kraco Pro 20 Mark II sopii alkuperäisen ruotsalaismainoksen 
lupaamalla tavalla juuri poliisiradioksi tai muuten muutaman 
ennalta tunnetun taajuuden skannaamiseen. Tällöinkin on kyllä 
syytä toivoa ettei asu liian lähellä YLE- tai ARP-mastoa. 
Lisäksi mm. laitteen ohjelmointi vaa-tii melkoisia hermoja 
ja kärsivällisyyttä. Laite ei varmasti sovi uusien taajuuksien 
etsijöille tai muuten "vakavammin" erilaisista taajuuksista 
kiinnostuneille. 

Missään tapauksessa Kracon ostoon ei kannata uhrata suuria 
summia, mutta parin satasen si-joituksena se puolustanee yhä 
paikkaansa paremman laitteen tai suurempien rahojen puutteessa. 
Kracon ohjelmointi ja käyttö on kuitenkin niin hankalaa, että 
itse ottaisin mielummin vaikka Robynin sen huonommasta 
suorituskyvystä huolimatta. Hinta se kun on hermoillakin...

Monet kiitokset Kracon lainasta tässä nimeltä 
mainitsemattomalle Skannerin tilaajalle.