Skanneri testaa:

Saiko SC-292

Saiko SC-292 edustaa 1980-luvun loppupuolen japsiskannereita, 
jotka tiputti markkinoilta silloisten maahantuojien haluttomuus 
maksaa uuden radiolain vaatiman tyyppihyväksynnän kustannuksia. 
Saikoa liikkuu edelleen käytettynä jonkin verran ja kohtuullisen 
nykyaikaisena se ansaitsee tulla testatuksi ja esitellyksi. 
   
Peruslaite autoon

Saiko on autoskanneri ja muotoilun suhteen helposti myös 
upotettavissa ajoneuvon sisään. Upotuksen sijaan voidaan 
laite sijoittaa myös mukana tulleiden kiinnitysrautojen 
avulla. Mitat ovat 15 x 19 x 5,5 senttiä, eli laite ei 
ole erityisen siro. Metallinen kotelo on musta ja edustaa 
tuttua japanilaisten tiiliskivimuotoilua. Toimiakseen Saico 
vaatii 12 V tasavirtaa ja sopii siten myös kotiin verkkolaitteen 
kera. 

Saikoa myi vielä vuonna 1988 mm. helsinkiläinen World Comp. 
Hinta noihin aikoihin oli noin 3000 markkaa. Mielenkiintoisena 
yksityiskohtana mainittakoon, että skannerin mukana tulevassa 
manuaalissa ei ole ollenkaan Saikon, eikä minkään muunkaan 
merkin tai mallin nimeä. Selitys on helppo löytää: samaa 
laitetta on myyty monella eri nimellä ja näin on vältytty 
laatimasta erillistä manuaalia kaikille "eri" laitteille. 
 
Saikossa on 50 muistia jaettuna viiteen kymmenen muistin 
pankkiin. Lisäksi on yksi etsintäpankki. Taajuusalueet ovat: 
26-30, 68-88, 118-138, 138-178 ja 380-512 MHz. Esimerkiksi 
NMT-900 siis puuttuu ikävästi. Modet ovat AM ja NFM 
automaattivalinnalla. Saiko toimii AM:llä vain taajuusalueella 
118 - 138 MHz. Vastaanottimessa on normaalit nykyskannerin 
toiminnot: lukitus, viive, etuoikeutettu kanava, jne.

Laitteen taakse voidaan kytkeä virtajohto 12 voltista, 
ylimääräinen kaiutin ja antenni. Antenniliitin on 
valitettavasti normaali autoradioliitin. Vastaanottimen 
oman kaiuttimen ääniteho on hyvä, mutta kaiutin kohisee 
jonkin verran vaikka kohinasalpa on kiinni.

LCD-näyttö on jatkuvasti valaistu ja valo on kirkas. 
Näyttö on selkeä ja siitä näkyvät kaikki toiminnot, 
kanavanumerot ja taajuudet. Ainut miinus on se, että 
skannatessa näyttö ei näytä taajuuksia numeroina, vaan 
näytössä kiertää joku ihme pallokuvio skannauksen tahdissa. 
Skannauksen pysähtyessä kuunneltava taajuus tulee kyllä 
näyttöön.

Skannerin kotelo on tosi jämäkkä metalliloota, minkä 
lisäksi sisällä on hyvät peltisuojaukset tärkeiden osien 
päällä. Osa komponenteista on valettu johonkin muovimössöön 
värähtelyjen ehkäisemiseksi. Muutenkin sisusta on vanhempaa 
teknologiaa, esimerkiksi pintaliitoskomponenteista ei ole 
tietoakaan. Silti sisällä on runsaasti tyhjää tilaa, sinne 
voisi rakennella vaikka akut.

Mittauksia

Mittasimme tuttuun tapaan Saikon herkkyyden ja vuotosäteilyn. 
Lukemat ovat mikrovoltteja ja verrattavissa Skannerin aiempiin 
mittauksiin. Vertailulaitteita ovat Icom R-7000 ja AOR-2002.

Herkkyys:

MHz     R-7000     Saiko     AOR-2002
---------------------------------------
70       0,25       4,47       0,22
145      0,25       1,26       0,25
160      0,28       6,31       0,20
170      0,25       3,98       0,22
400      0,20       2,00       0,22
420      0,18       1,26       0,22
435      0,20       0,50       0,20
460      0,16       0,71       0,22


Vuotosäteily:

MHz     R-7000     Saiko     AOR-2002
---------------------------------------
160      240        1900      1070
460      240         800      1120

Saikon mittausarvot eivät siis ole hyvät oikeastaan millään 
taajuusalueella. Mittausinsinöörimme lausuikin mielipiteenään: 
"Mahtoikohan testattu Saiko olla aivan ehjä? Tulokset olivat 
käsittämättömän huonoja. Osasyynä saattoi olla heikkolaatuinen 
ja pätkivä antenniliitin." Kuuntelutestimme antoi kuitenkin 
ristiriitaisia tuloksia mittauksiin nähden. Mielenkiintoista on 
myös se, että herkkyys on mittausten mukaan parhaimmillaan 
radioamatöörialueilla.

Käyttökokemuksia

Saiko on ikäisekseen yllättävän nopea. Etsintänopeus oli 
luokkaa 18-19 hyppyä sekunnissa ja skannauksessa päästiin 
samoihin lukemiin. Etsinnän aikana taajuudet myös näkyvät 
näytössä, toisin kuin skannauksessa. Etsintäpankkia on 
kuitenkin hankala käyttää, sillä se on ohjelmoitava 
uudestaan jokaista käyttökertaa varten. Etsintästeppi on 
valittavissa seuraavista: 5, 12.5 ja 25 kHz. Välitaajuus 
löytyi 10,7 MHz kuunneltavan taajuuden YLÄpuolelta. 
Välitaajuus on siis se vaarallisin mahdollinen, mutta 
onneksi se ei sentään ole kuuntelutaajuuden alapuolella. 
Taajuuslukkiutuminen on hyvä.

Laite piippaa aina näppäimiä painettaessa, emmekä keksineet 
miten se olisi poiskytkettävissä. Näppäintuntuma on hyvä, 
vaikka näppäilyasento (pystysuora etuseinämä) ei olekaan 
paras mahdollinen.

Tietylle halutulle taajuudelle päästään tallettamalla se 
muistipaikalle. Etsintäpankin sisällä ja muistipaikalta 
toiselle voidaan siirtyä nuolinäppäimillä ylös ja alas. 
Etsintäpankin sisällä voidaan käyttää myös suoraa 
taajuusvalintaa numeronäppäimillä. 

 Saikon selektiivisyys on hyvä. Normaalit häiriköt kuten 
KAUHA ja ARP eivät räiski viereisille kanaville kaupungissakaan. 
Poliisin läheinen vahva tukikaan ei räiski viereisille kanavilla, 
vaikka se ruikkaseekin sitten toiselle kanavalle 250 kHz alempana. 

Valitettavasti häiriöidensiedon suhteen kehut jäävätkin hyvään 
selektiivisyyteen. Saicossa on runsaasti erikoisia rutinoita, 
joihin ei auta kohinasalvan kiristäminen. Ne muistuttavat birdieitä 
eli olemattomia kantoaaltoja, mutta eivät ole niitä, sillä ne häviävät 
kun antenni irroitetaan. Lisäksi NMT räiskii VHF:lle ja Yleisradion 
ULA-lähetteet leviävät satunnaisille taajuuksille. Myös satunnaisia 
yritystoistimien harhoja löytyy bandeilta. Varsinkin 2 metrin 
radioamatöörialue on erittäin vaikea häiriöiden vuoksi. Saiko ei siis 
sovellu kovin hyvin käytettäväksi vahvojen signaalien läheisyydessä. 

Häiriöt ja ihmeelliset kantoaallot tuntuvat kuitenkin 
keskittyvän tietyille taajuusalueille samalla kun jotkut 
muut alueet ovat aivan puhtaita. Autokäytössä ei havaittu 
lisähäiriöitä, mutta jännitystä lisää se, että Saikossa ei 
ole mitään muistien pikatyhjennysmahdollisuutta. Ei suositella 
tästä syystä autoon.

Saikolla pystyy kuuntelemaan hyvin myös ilmailubandia. 
Laitteen AM on jopa varsin hiljainen ja pohjakohina 
vähäistä. Muutenkin Saikon suorituskyky varsinkin 
VHF:llä on parempi kuin herkkyysmittaukset antavat 
ymmärtää. 

Esimerkiksi kuunneltaessa 170 MHz:n poliisitoistimia 
ilmeni todella yllättäviä asioita. Samassa QTH:ssa on 
testattu samoilla antenneilla useita eri skannereita ja 
Saiko kopitti kaukaisetkin poliisin toistimet ainakin yhtä 
hyvin kuin herkimmät muista aiemmin testaamistani laitteista. 
Tämä on pahasti ristiriidassa herkkyysmittaustulosten kanssa, 
jotka osoittavat mm. 170 megalla huonoa herkkyyttä. 

Mittaukset eivät tosiaankaan kerro kaikkea tai joskus 
edes riittävästi mitatusta laitteesta, mikä tuli esiin 
erityisesti Saikon kanssa. Syynä Saikon hyvään 
kuuntelukykyyn voivat olla mm. vähäinen pohjakohina ja 
se että 170 MHz:n alue on (sattumalta) varsin häiriötön. 
Eräillä muilla taajuusalueilla sen sijaan etsintä voi 
olla mahdotonta runsaiden häiriöiden takia. Samoin 
skannaukseen joutuu ehkä valikoimaan vain häiriöttömiä 
taajuuksia.

Oli miten oli, Saiko 292 kuunteli poliisin tukiasemia 
erittäin hyvin. Saiko onkin käyttökelpoinen perusskanneri 
viranomaiskuuntelijalle. Se ei sovellu uusien taajuuksien 
etsijälle kaupunkialueella tai muuten vahvojen signaalien 
lähettyvillä. Soveltuu ennalta tunnettujen taajuuksien 
skannailuun edellyttäen että ko. taajuudet eivät satu 
olemaan niitä häiriöisiä.
           
Hyvää:

+erinomainen poliisiradio
+kunnon kotelo
+nopeahko
+hyvä selektiivisyys

Huonoa:

-en uskaltaisi pitää autossa
-vajaat taajuusalueet
-hankala etsintä (search)
-huono antenniliitin
-häiriöinen laite
-skannattavat taajuudet eivät näy näytössä (makuasia...)

Kiitokset Saikon lainasta tässä nimeltä 
mainitsemattomalle Skannerin tilaajalle.