Skanneri testaa: Yupiteru VT-225 Muutaman viime vuoden aikana japanilainen Yupiteru on tullut tunnetuksi Suomessakin valmistamistaan monipuolisista skannerivastaanottimista. Yllättäen Yupiteru on ottanut askeleen myös epätavanomaisemmille markkinoille: ilmailun pariin. Ilmailuvastaanotin Yupiteru VT-225 on nimenomaan ilmailuradion kuuntelijoille tarkoitettu skannaava vastaanotin. Voisi oikeastaan sanoa ilmailuskanneri. Laitteen kuuntelemat taajuusalueet ovat 108-142,1, 149,5 - 160 ja 222 - 391 MHz. Modulaatiolajiksi voidaan vapaasti valita joko AM tai kapea FM kaikilla taajuusalueilla. VT-225 on mustaan muovikoteloon pakattu tyylikäs ja pienikokoinen kaunotar. Se muistuttaa monella tapaa isoveljeään MVT-7000:ä. Kyseessä on käsikone, jonka mitat ovat 59 x 147 x 38 millimetriä. Akkuineen laite painaa noin 280 grammaa. Varustelu on kohtuullisen runsas, sillä itse vastaanottimen lisäksi tehtaan paketissa oli patukka-antenni, 4 kpl 1,2 V akkuja, japsilaturi (100 V), vyöklipsi, rannelenkki, tupakansytytinliitosjohto ja korvakuuloke. Ainoastaan käyttöohjeet puuttuivat! Onneksi laitteen käyttö sujui MVT-7000:n ohjeiden perusteella. Niin, eikä japsilaturilla ole juuri täällä päin käyttöä... Yupiterun etulevyssä on LCD-näyttö, 18 painiketta ja kaiutin. Yläpinnassa on BNC-antenniliittimen lisäksi liitäntä ylimääräiselle kaiuttimelle sekä kohinasalpa- ja äänenvoimakkuuspotikat. Kaiutinliitin kelpaa myös korvakuulokeliitännäksi. Takapuolella on vyöklipsikiinnikkeiden lisäksi patterikotelon luukku. Yupiteru vaatii toimiakseen 4 kpl pieniä 1,5 V sormipattereita tai vastaavat akut. Laitetta voidaan myös käyttää ja ladata suoraan 12 voltilla. Sitä varten on pistoke oikealla sivulla. Kotelon vasemmalla sivulla on tuttuun Yupiteru-tyyliin reset-reikä muistien pikatyhjennystä varten ja 3 käyttökytkintä. Ilmailuvastaanottimessa pikaresetoinnin tarve on tosin huomattavasti pienempi kuin tavallisessa käsiskannerissa, sillä tällä ei edes pysty kuuntelemaan esim. poliisia. Ilman resetointia muistit säilynevät varsin pitkään ilman akkujakin. Tarkempaa tutkimusta kestoajasta emme tehneet, mutta ainakin yön yli muistipaikat säilyttivät sisältönsä ilman mitään ongelmia. Kuin skanneri VT-225:n kapasiteetti on erittäin hyvä. Muistipaikkoja on kaikkiaan 100 kpl jaettuna kymmeneen pankkiin. Askellusvaihtoehdot ovat 10; 12,5; 25; 50 ja 100 kHz. Muutkin skanneritoiminnot (mm. viive ja etuoikeutettu kanava) löytyvät. Skannausnopeus on tiukat 31 kanavaa sekunnissa ja etsintänopeus kohoaa peräti 37-40 hyppyyn sekunnissa. Mahtavaa! Ja ihme kyllä laite myös vielä pysähtyykin lähetteisiin. Näytössä on mustat numerot tummahkolla pohjalla. Tarvittaessa näyttö voidaan valaista vihreällä valolla, jonka saa aikaan yksi oikeaan reunaan sijoitettu polttimo. Riittää pimeässäkin. Näyttöä on katsottava vähän alaviistosta päin, sillä muuten siitä on paha saada selvää. Näytössä on vakiojippojen lisäksi myös karkea signaalimittari, joka on lähinnä suuntaa-antava. Pienehkön kaiuttimen äänenvoimakkuus ja -laatu tuntuivat riittävän normaalikäytössä sekä kotona, kannossa että autossa. Jos äänenvoimakkuus on säädetty täysille kaiutin alkaa kuitenkin särkeä. Näppäintuntuma on hyvä ja näppäimistön piippauksen saa halutessaan kytkettyä pois päältä - onneksi. Näppäimistö on muutenkin asiallinen, vaikka useimpien näppäinten takana onkin useampi kuin yksi toiminto. Skannaus- ja etsintä-näppäimet on nostettu mukavasti erilleen, sillä muita näppäimiä ei kovin usein tarvitsekaan sen jälkeen kun laitteen ohjelmointi on hanskassa. Kaupunkikuuntelua Käyttötestissä VT-225:sta verrattiin muiden varsinaisten ilmailuvastaanottimien puuttuessa useisiin tavallisiin skannerivastaanottimiin. Valitettavasti UHF-alueen testaus jäi puutteelliseksi, sillä Suomessa ei vielä ole varsinaisesti liikennettä ko. taajuuksilla. Harvaanasutussa maassamme on ilmailuradio mahtunut toistaiseksi hyvin pelkälle VHF-alueelle. Siviilipuolella ei liene edes kiirettä saada lisää taajuuksia, mutta Ilmavoimat tullee siirtymään ainakin osittain UHF:lle kun uudet hävittäjät otetaan muutaman vuoden kuluttua käyttöön. Suuresta skannausnopeudesta huolimatta vastaanottimen taajuuslukkiutuminen on hyvä. Ongelmia oli lähinnä silloin kun AM-taajuuksien keskellä oli jollain muistipaikalla esim. AHK:n NFM-taajuus. Tällöin VT-225 ei aina huomioinut AHK:n puheenvuoroa. Aluksi ilmailuvastaanotinta testattiin kaupunkialueella. Tällöin havaittiin että Yupiteru on erittäin häiriöinen vastaanotin. UHF on täynnä hirveitä häiriöitä ja rähinöitä, eikä VHF ole juurikaan hiljaisempi. VHF:llä pahimmat ongelmat ovat YLE:n räiskeet ULA:lta ja selittämättömät birdiet. Kotona ulkoantennia käytettäessä oli pidettävä kohinasalpa lähes koko ajan täysillä, joten itse asiassa koko salpa on oikeastaan tarpeeton. Etsintä (search) on täysin toivotonta vaikka kohinasalpa on kokonaan kiinni. Laitetta saa koko ajan pökkiä eteenpäin sen pysähdellessä lu-kuisiin häiriöihin sekä VHF:llä että UHF:llä. Skannaukseen ja muistipaikoille on otettava vain taajuuksia joilla ei satu olemaan pahoja häiriöitä (ja toivottava että häiriöt eivät satu tärkeille taajuuksille). Esimerkiksi Jyväskylässä Tikkakosken lentokentän tornin taajuus 118,000 MHz oli toivoton YLE:n ULA-aseman blokatessa sen lähes kuulumattomiin. Lisäksi kun kohinasalpa on pi-dettävä kireällä, jäävät heikot koneet ja asemat tietysti kuulematta. Jotta häiriöiden määrää ei liioiteltaisi, on rehellisyyden nimissä sanottava että esimerkiksi Jyväskylän kaupungin alueella kuunneltaessa oli noin 15:sta tärkeimmästä VHF- ilmailutaajuudesta vain 2 täysin pimeänä. Muita kolmeatoista taajuutta pystyi skannaamaan muuten normaalisti, paitsi että kohinasalpa oli pidettävä kireällä. Jollain toisella paikkakunnalla tilanne voi olla täysin erilainen, joko parempaan tai huonompaan suuntaan. Laitteen oma patukka pienentää kuuluvuusaluetta ja vahvistusta niin paljon, että kohinasalpaa voi jo hieman avata. Heikkojen asemien kuuluvuus ei kyllä tällä keinolla parane ja vahvatkin heikkenevät. Myös patukan kanssa etsintä kaupungissa on toivotonta massiivisten häiriöiden takia. Vertailimme Yupiterun omaa patukkaa Optoelectronicsin teleskooppiin ja AOR:n VHF-patukkaan. Vertailu paljasti että Yupiterun oma antenni on todella huono. Kun AOR:n patukka ja Opton teleskooppi saivat Yupiterun S-mittariin signaalia S=2, niin laitteen oma patukka näytti vain S=1. Jos hankit VT-225:n, niin vaihda antenni ensitöiksesi! Kun vastaanotinta käytetään oman patukan kanssa, on se kaupungissa pidettävä tiukasti pys-tyasennossa. Häiriöt pahenevat selvästi jos vekotinta käännetään vähänkin vinoon. Tämä viittaa ko. häiriöiden olevan peräisin YLE:n vaakapolarisoiduista lähetteistä, joille Yupiteru on allerginen. Vastaanotin ei myöskään pitänyt tietokoneista, vaan antoi äänekkään vastalauseen. Myös selektiivisyyden suh-teen oli ongelmia, eli kaupunkialueen vahvat asemat muistuttivat olemassaolostaan myös oman kanavansa ulkopuolella. Yleensä vahvatkin asemat onnistuivat pilaamaan vain yhden kanavan varsinaisen lähetystaajuuden molemmilta puolilta (25 kHz:n kanavajaolla). Autokäytössä VT-225 ei paljastanut mitään uusia häiriöitä, vaan tuli juttuun ulkopiiskan kanssa ihan kohtuullisesti. Akkujen toiminta-aika on huomattavan pitkä MVT-7000:n tavoin. Täyteen ladatuilla akuilla laite jaksoi noin 8 tuntia ja kunnon alkaalipattereilla olisi päästy vieläkin pidempään toiminta-aikaan. Autokäyttöä helpottaa huomattavasti mahdollisuus ottaa vastaanottimelle virtaa suoraan auton 12 voltin sähköjärjestelmästä. Mittasimme totuttuun tapaan Yupiterun Herkkyyden ja vuotosäteilyn. Vertailulaitteina olivat tiettävästi ilmailupiireissä suositut Uniden Bearcat UBC-200XLT ja Sony Pro-80. Herkkyys: MHz VT-225 Uniden Sony ------------------------------ 120 1,59 1,59 0,79 160 2,00 0,45 0,45 300 0,22 -- -- Yupiterun herkkyys ilmailubandilla on nimenomaan ilmailuradioksi yllättävän huono, vain samaa tasoa varsin epäherkäksi AM-vastaanottimeksi tunnetun Uniden Bearcatin kanssa. Myös muualla VHF:llä (160 MHz NFM) herkkyys on huonohko. UHF:llä herkkyys on huippuluokkaa, mutta valitettavasti siitä ei toistaiseksi ole Suomen oloissa hyötyä. Käytännössä herkkyys VHF:llä on kuitenkin riittävä kuunneltaessa kunnollisen tuki/ulkoantennin kanssa. Kaupunkikuuntelussa ei tosin edes "out-of-this-world"- herkkyydestä olisi apua häiriöiden puristuksissa. Vuotosäteily: MHz VT-225 Uniden Sony ------------------------------ 120 200 620 350 160 650 420 350 300 170 -- -- Ainakaan vuotosäteilyn ei siis pitäisi estää Yupiterun tyyppihyväksyntää. Kentän laidalle Siirryttäessä kauemmas kaupungeista ja muista vahvoista signaaleista Yupiterun käyttökelpoisuus paranee huomattavasti. Erityisesti alueet joilla ei ole Yleisradion ULA-lähetysasemia ovat otollisia kuuntelupaikkoja. Valitettavasti niin syrjäistä erämaakenttää ei taida ollakaan jossa myös etsintä eli search sujuisi odotetulla helppoudella. Tämä johtuu runsaista birdieistä jotka eivät häviä mihinkään kuuntelit sitten missä tahansa. Useinmiten tosin riittää että pystyy skannaamaan lukumäärältään rajallista ennalta tunnettujen taajuuksien joukkoa. Syrjäisemmillä kuuntelupaikoilla selektiivisyysongelmasta päästään paljolti eroon. Tosin kyseisen läheisen kentän torni tai ylläkieppuvat lentolaitteet saattavat paukkua läpi viereisillekin kanaville, mutta sillä ei liene merkitystä kun on tarkoituskin kuunnella juuri kyseisiä lähetteitä eikä niiden vierustoja. Tiivistäen: Hyvää: +nopeus +muistikapasiteetti +kotelo +varusteet +12 V & akkujen kesto Huonoa: -häiriöiden sietokyky -vahvojen signaalien kesto -vakioantenni Koska monet käsiskannerivastaanottimet ovat myös ilmailuvastaanottimina Yupiterua parempia, pitäisi Yupiterun hinta saada normaaliskannereita alhaisemmaksi että kauppa alkaisi käydä. Tällöinkin laitetta ostaisivat luultavasti lähinnä "puhtaat" ilmailuharrastajat, jotka eivät kestä ajatusta että heitä epäiltäisiin poliisiradion kuuntelusta. Tätä kirjoitettaessa ei ole varmaa tuleeko Yupiteru lainkaan myyntiin Suomessa. Tietoa mahdollisesta myynnin alkamisesta ja myyntihinnasta voi kysellä Yupi-terun Suomen edustajalta, Multimode OY:ltä. Skanneri lausuu mo-net kiitokset Yupiteru VT-225:n lainasta Tero Artelille ja Multimodelle.